lauantai 12. maaliskuuta 2016




















 


Ehkä minäkin alan heräillä talvihorroksesta.
 
On ollut haikea olo, kun en ole tätä "päiväkirjaani" täytellyt, kuvilla ja pienillä ajatuksilla.
Mutta samanlainen villasukkahössöttäjätunnelmoivavärkkääjä-Henna täällä asuu. Samassa talossa, samojen rakkaiden kanssa. Saman metsikön keskellä.
 
Viikot kuluvat, muisti harvenee ja muistilappuja on joka paikassa.
 
Paljon on kaunista
paljon harmittavaa
paljon muistamisen arvoista
ja paljon unohdettavaa.
 
Haluaisin muistaa tästä kevättalvesta
 
-ensimmäisen linnunlaulun, jonka kuulin kun olin lähdössä ruokakauppaan
-haikean olon kun täytin nuorimmaisen eskarilappua
-vanhan kissan kehräyksen
-virkeän olon sikeän yöunen jälkeen, kun takana pitkiä työpäiviä
-kohinalla kasvavien lasten lyhenevät housunlahkeet
-luottamuksen
-hiihtolenkit tytön kanssa
-unelman neuloa lämpöiset sukat jokaiselle minulle tärkeälle ihmiselle (muutamat jo neulottu ♥)
 
 
Jos täällä vielä joku käy kurkistamassa, niin mukavaa päivää Sinulle
-Henna-









torstai 29. lokakuuta 2015










 
Onpas tämä syksy harmaa ja pitkä ja kylmä.
Alakuloinenkin ja väsyttävä.
Minä joka yleensä tykkään syksystä, en saa nyt iloa siitä.
 
Mutta kun elämässä tuuli lyö vasten kasvoja
on asioita joiden yli on vaikea päästä
on haasteita
ja monenlaista päänvaivaa
pienessä päässä joka täyttyy liiankin pian
 
niin silloin minä pusken eteenpäin
läpi tuulen ja harmaan päivän
 
En anna periksi.
 
Koska tiedän että tähdet tuikkivat ja aurinko ei sammu
-vaikkei niitä aina näekään.
 
On paljon hyviä asioita
kauniita asioita
unelmia.
 
Niiden voimalla mennään
läpi tämän harmaan
arkisen päivän.
 
Menenpäs lisäämään takkaan puita
-lämmittämään varpaita ja sydäntä ♥




torstai 8. lokakuuta 2015

 

 







Se on niin mukavaa, kun näkee jotain valmistuvan. Ensin on lankakerä ja ajatus. Ja tuntien jälkeen on valmis työ. Ja jos se vielä on omasta mielestä onnistunut ja pääsee käyttöön niin onhan se palkitsevaa.
 
Ja palkitsevia asioita on niin paljon. Vaikkapa marjojen noukkiminen -kun sanko ja pakkanen täyttyvät pikkuhiljaa.
 
Kun monet asiat arjessa alkavat aina alusta, päivä toisensa jälkeen, niin on mukava vetää villasukat jalkaan ja tietää saaneensa aikaan edes jotain vähän pysyvämpää, vaikkakin niin arkista.
 
 
Suklaalaku-polvisukat kivitaskupuodissa.
Jospa sinne noita polvisukkia saisin useampiakin tehtyä syksyn ja talven aikana -ehkä.