torstai 29. lokakuuta 2015










 
Onpas tämä syksy harmaa ja pitkä ja kylmä.
Alakuloinenkin ja väsyttävä.
Minä joka yleensä tykkään syksystä, en saa nyt iloa siitä.
 
Mutta kun elämässä tuuli lyö vasten kasvoja
on asioita joiden yli on vaikea päästä
on haasteita
ja monenlaista päänvaivaa
pienessä päässä joka täyttyy liiankin pian
 
niin silloin minä pusken eteenpäin
läpi tuulen ja harmaan päivän
 
En anna periksi.
 
Koska tiedän että tähdet tuikkivat ja aurinko ei sammu
-vaikkei niitä aina näekään.
 
On paljon hyviä asioita
kauniita asioita
unelmia.
 
Niiden voimalla mennään
läpi tämän harmaan
arkisen päivän.
 
Menenpäs lisäämään takkaan puita
-lämmittämään varpaita ja sydäntä ♥




torstai 8. lokakuuta 2015

 

 







Se on niin mukavaa, kun näkee jotain valmistuvan. Ensin on lankakerä ja ajatus. Ja tuntien jälkeen on valmis työ. Ja jos se vielä on omasta mielestä onnistunut ja pääsee käyttöön niin onhan se palkitsevaa.
 
Ja palkitsevia asioita on niin paljon. Vaikkapa marjojen noukkiminen -kun sanko ja pakkanen täyttyvät pikkuhiljaa.
 
Kun monet asiat arjessa alkavat aina alusta, päivä toisensa jälkeen, niin on mukava vetää villasukat jalkaan ja tietää saaneensa aikaan edes jotain vähän pysyvämpää, vaikkakin niin arkista.
 
 
Suklaalaku-polvisukat kivitaskupuodissa.
Jospa sinne noita polvisukkia saisin useampiakin tehtyä syksyn ja talven aikana -ehkä. 

maanantai 21. syyskuuta 2015

(hui miten epätasaista jälkeä...)




 
Semmoinen pätkispuku siitä sitten tuli. Tehty Novitan ohjeella.
Vielä matkalla vauvaa katsomaan kirjailin noita kirjaimia, pudotin neulan auton penkkien väliin, käännettiin penkit nurin ja etsittiin neulaa turhaan, kävin ostamassa matkan varrelta uuden parsinneulan. Sain kuin sainkin puvun valmiiksi vauvankatsomisreissulla, mutta vasta paikanpäällä, vauvan ihailun lomassa.
 
Ja ensimmäistä kertaa kun tädiksi tulee niin on vähän pää pyörällä. Kirjailin automatkalla yhden väärän kirjaimen ihan kokonaan ja huomasin sen vasta pääteltyäni langat. Ostin myös onnittelukortin vaikka olin edellisenä iltana tehnyt jo kortin -kuoressa oli siis kaksi korttia hajamieliseltä tädiltä.
 
 
Vähemmästäkin onnesta menee pää "pyöreälle" (niinkuin tyttöni pienempänä sanoi).
Semmoinen pieni nyytti sulatti sydämen♥





maanantai 31. elokuuta 2015

Drawing Tris And Four From Insurgent Movie



Kun katson hänen piirtämistään, unohdan hengittää.





 



 "Vadelmat on unelmia ja unelmat on vadelmia..." Tuommoinen lastenlaulu on soinut päässä viime päivinä kun olen käsivarret naarmuilla rämpinyt vadelmapuskien välissä ja kerännyt noita ihania aarteita purkkiin. Joku marjakärpänen on puraissut tänä kesänä. Viime kesinä oli jo pientä innostusta ilmassa mutta nyt viihtyisin tuntitolkulla mustikoita ja noita unelmia poimimassa.
 
Ja juuri nyt keittiössä odottaa mehuMaija jonka lainasin äidiltäni -huomenna teen ihan ensimmäistä kertaa itse mehua! Siihen tulee vadelmaa, mustikkaa, viinimarjoja...
 
Käsitöitä on syntynyt vain hiljokseen. Ja tuommoisia pieniä juttuja vain. Mutta tulossa on vähän isompi työ, joka liittyy suklaaseen ja pieneen poikavauvaan♥
 
Ja tuo valkoinen kukka enteilee tulevaa paprikaa. Laitoin keväällä punaisesta paprikasta siemenen multaa ja nyt se on kasvanut korkeaksi kasviksi, jossa on kauniit valkoiset kukat.





sunnuntai 23. elokuuta 2015













Välillä tuntuu että sydän halkeaa. Ihan vain jostakin ohikiitävästä kauniista. On se sitten ajatus, tuoksu, kukan nuppu tai taidolla ohuesta langasta tehdyn pitsin herkkyys. Usein koen liian syvästi vaikkapa musiikin, melkein unohdan hengittää kun joku tarttuva tai haikea sävelmä vie mukanaan. Sen ei voi vain antaa mennä "ohi" vaan se menee sydämeen asti.
 
Hetki sitten sydän täynnä iloa, toinen hetki täynnä pelkoa ja arkuutta.
 
Kokea syvästi asioita. Olla herkkä hyvässä -mutta myös pahassa. Ahdistua asioista joita tulee vastaan ja esittää vahvaa vaikka sydän huutaa.
 
Ehkä sitä oppii pikkuhiljaa tuntemaan itsensä ja saa käännettyä katseensa itsestä poispäin. Hyväksyä ja rakastaa itseään. Olla katse avoinna ylöspäin ja sivuille. Rakastaa ja tulla rakastetuksi kaikkine puutteineen ja virheineen. Mutta antaa myös eteenpäin sitä mitä on saanut lahjaksi.
 
Elämä on niin kaunis, herkkä. Se on kova ja kylmä. Aamun kirpeä raikas ilma vaihtuu illan painostavaan kuumuuteen. Yksi sana voi koskettaa parantavasti tai rikkoa paljon.
 
Haluaisin sanoa sen sanan joka lohduttaa ja hoitaa, ajatella sen ajatuksen joka saa hyvän liikkeelle, ojentaa käden. Soittaa sen laulun joka lämmittää, rukoilla rukouksen ihmisen puolesta joka ei itse jaksa. Ajatella hyviä ajatuksia.
 
Jos elää tunteiden verhon läpi katsellen, on paras vaihtaa verhoiksi vaaleansiniset mustien tilalle. Kääntää katse kylmästä lämpimään, omista virheistä Isän hellyyteen, toivottomuudesta unelmiin, murheista taivaaseen.
 
 
Tein tuon valkoisen kassin vanhasta hiutuneesta lakanasta.
Kokeilin kasvattaa tomaatteja tänä kesänä -ensimmäinen syötiin tänään! Maistui niin hyvältä kuin itse kasvattama tomaatinmollukka vaan voi maistua. Jaettiin se moneen osaan. Ja lisää tomaatteja on tulossa -jos vain ei lopu kesä kesken.
 
Ja tuon kauniin metallisen kulhon löysin metallinkeräysastiasta! Mikä onni että ehdin sen pelastaa. Siitä tuli lempikulhoni.
 



sunnuntai 5. heinäkuuta 2015
















 
L-O-M-A
 



maanantai 22. kesäkuuta 2015













Ensimmäiset kaverisynttärit on tosi kiva juttu♥


Samoin ensimmäistä kertaa kukkiva omppupuu.
 
 

Puolet elämän iloista on löydettävissä pikkuasioista,
ohimennen siepatuista.
O.S. Marden







lauantai 23. toukokuuta 2015



 
Pieni sydän virkattu Marin selkeällä ohjeella♥

 
Ihania pikkutähtiä olen virkannut Prinsessajuttu -blogin ohjeella.






Ja tämä suloinen pikkureppu tehty Heidin ohjein.
Tämän saa pieni 1-vuotias Prinsessa.
 
Semmoisia täällä on virkkailtu.


torstai 14. toukokuuta 2015






 





Näiden viime päivien kuvien myötä hyvää loppuviikkoa Sinulle♥