tiistai 31. tammikuuta 2012





On niin kiva ottaa kuvia, kun aurinko paistaa ja päivä on kirkas!

Täällä harjoitellaan heppatytön kanssa pianolla Beethovenia (osaa jo hienosti -kiitos siskolleni, joka jaksaa kärsivällisesti opettaa). Sitten täällä tehdään pieniä villasukkia, joita sitten lähetellään pienten varpaiden lämmikkeeksi ja toivotaan että summissa tehtyinä sopivat lahjansaajalle.

Sitten se näiden päivien ykkösjuttu pienimmän mielestä; seisoa vessassa jakkaralla ja leikkiä vedellä:)

Mukavaa tiistaita Sinulle sinne♥

maanantai 30. tammikuuta 2012






Tulppaaneja pitäisi olla AINA pöydällä♥
Ne vievät kaiken huomion likaisista ikkunoista ja auringonvalon paljastamista pölypalleroista.
Tykkään elää tässä hetkessä, mutta nyt ajatukset kulkevat kesää kohden ja haluaisin jo kohta kuulla räystäästä tippuvan veden äänen. Ja haistaa kevään tuoksun.



torstai 26. tammikuuta 2012




 Ihana, vanha ilmakuva -siinä törröttää isomummula, joka on nykyään tyhjillään. Tässä kuvassa siellä sisällä on vielä elämää. Taitaa olla heinänkorjuuaika, kun tuolla kauempana näkyy heinäseipäitä.
Niin kaunis kuva♥

Tartuin virkkuukoukkuseen pitkästä aikaa, ajatuksena tehdä rakkaalle appiukolle jotain lämmintä lahjaksi merkkipäivänä. Mutta saa nähdä, loppuuko päivät kesken taas tämän kanssa! No, voihan sen antaa myöhemminkin, sehän on tullut jo melkein tavaksi:)

Ja kyllä meillä on mukava tuollainen hupulainen kuulkaas täällä. Keksii niin hassuja sanojakin, nyt uusin on "puppa". Arvaatkos, mitä se tarkoittaa? Leipää.
Ja kaikki neljä kulmahammasta tulossa yhtä aikaa:(
Tykkää koruista ja mekoista. Kaurapuurosta ja rusinoista. Kiipeilemisestä ja sängyllä hyppimisestä. Punkassa lontraamisesta. Hampaiden pesusta. Muumilaulusta ja kaikista leikkilauluista. "Tanssimisesta" laulun tahdissa. Kännyköistä ja tietokoneen hiiristä (isi toikin tänään työpaikalta vanhan hiiren leikkeihin). Toisista lapsista ja dubloista. Tutista.
 Suolakurkusta ja vadelmista.
Ei tykkää kun kielletään. Kun ei saa leikkiä äidin kännykällä. Kun pitää istua rattaissa eikä aina voi itse kävellä. Kun tutti on hukassa.  Kun ei saa vetää multaa kukkapurkista lattialle. Kun mummulasta on joskus lähdettävä kotiinkin. Kun nuppipalapelin palanen ei mene heti paikalleen.
Kun punkassa ei voi lontrata koko iltaa.

Ihana♥
Ja sitten meillä on täällä kaksi isompaakin ihanaa,  isosisko ja veliveikka, jotka on tälle pienimmälle NIIN tärkeitä. Ei meinaa hyväksyä ollenkaan, että eivät leiki koko aikaa hänen kanssaan koulusta tultuaan.

Mutta mukavaa loppuviikkoa, kevättä kohden mennään!


lauantai 21. tammikuuta 2012






Tänään sai eräs 60-vuotisjuhliaan viettävä lahjaksi nämä iiiisot (koko noin 45) palmikkosukat, jotka eilen illalla myöhään viimeistelin. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä useammin huomaan jättäväni asioita viimetippaan. Siitä piirteestä en ole mielissäni, mutta vaikea tapaansa on muuttaa. Jotenkin se tekeminen sujuu jouhevammin, kun "deadline" lähellä:) Nämä sukat tein siitä ihanasta Novitan sukkalehdestä, josta on vielä tarkoitus toteuttaa monet sukat. Näitä palmikkosukkiakin tulee varmasti vielä lisää, kaunis malli. Tiimalasikantapään tekeminen vain tuntui äkkiseltään vähän hankalalta, mutta kivalta vaihteeksi.

Syttyruusut ovat niin mainioita käytössä, että päätin tehdä niitä taas pitkästä aikaa. Ja kivaa puuhaahan se onkin, vaikka jotenkin sain taas sotkettua metrin säteellä keittiön hellanympäristön steariiniin.


Mukavaa viikonloppua♥

torstai 12. tammikuuta 2012






Tähän päivään mahtuu paljon ihania pikkujuttuja ja monta kivaa tuntia ihan omassa rauhassa kirppiksiä kierrellen, kiitos siitä mummulle & papalle. Löysin parilla eurolla IHANAN, vanhan (ainakin näyttää siltä), puisen, ison helmitaulun♥ Se saa jäädä koristeeksi kotiimme loppuiäkseen, mutta nyt sillä "lasketaan" kovasti ja puisia helmiä siirrellään pienillä sormilla.

Sitten sain aikaiseksi päätellä Pojan villasukat, joissa on tosi pitkät varret. Niille tulee kohta käyttöä, kun kaivetaan luistimet ja sukset ullakolta käyttöön. Joku ihmeellinen sukkabuumi menossa minulla, huvittaa neuloa vain sukkia, kaiken kokoisia, värisiä, pitsisiä ja näitä perussukkia. Mutta niitä, missä on monta eriväristä lankaa yhtäaikaa mukana -kiitos ei. Aloitin nimittäin heppatytölle polvisukkia, joihin hän halusi viittä eriväristä raitaa ja kymmenen sentin jälkeen kaikki langat olivat solmussa keskenään.

Nyt Pikkuihminen päiväunilla, kaaliporkkanasipulikeitto porisemassa ja minä menen hetkeksi kutomaan piirakkasukkia lahjaksi vanhalle, tärkeälle ihmiselle.

Mukavaa torstaita!

toivoopi Henna


maanantai 9. tammikuuta 2012





 Niin ihana ilma ollut tänään -aurinko loisti lumen pinnalla ja pieni pakkanen tuntui kivalta. Harmittelin, kun unohdin taas kameran kotiin. Olisi tullut niin kauniita kuvia kirkkaassa säässä.

Arki alkoi ihan leppoisasti. Kiva saada vähän "rytmiä" päiviin lasten koulun ja harrastusten myötä.
Tosin, kotimme täyttää kauhea palaneen käry tällä hetkellä. En saanut sitä pois tuuletuksesta huolimatta ja harmittaa, koska siivosin aamulla ja nautin hetken niin raikkaasta tuoksusta.
Sitten istahdin tähän koneelle huilaamaan, jättäen perunakattilan hellalle porisemaan. Ja hups -aikahan vierähtää joskus liiankin nopeasti ja kun menin keittiöön, oli vesi kiehunut loppuun ja perunat & porkkanat palaneet pohjaan kiinni. Ja hyh mikä haju, ei mitään tietoa raikkaasta kodista.
Mutta sellaista sattuu.

Olo on jo himppusen verran keväinen -johtuu varmasti tämän päivän valoisuudesta ja siitä, kun joulu riisutaan pikkuhiljaa pois. Päivä pitenee ja ajatus kulkee kesää kohti. Tekee mieli ripotella ympärilleen vaaleita värejä. Tumma tuntuu tunkkaiselta.
Ihana talven pimeys, ihana kevään lupaus. On meillä vastakohtien maa -ollaan rikkaita♥

Hei, oletko kuullut Caring hands -koruista? Tykkään niistä kovasti monestakin syystä. Ne ovat kauniita ja persoonallisia, jokainen koru uniikki. Ja ne ovat osa tärkeää työtä, josta voit lukea ylläolevasta linkistä. Jostain syystä keväällä tekee mieli käyttää korujakin enemmän (kun alan kuoriutumaan villapaitakerroksien alta ja heräämään talvihorroksesta).

Pirteää pakkaspäivää Sinulle!

Henna





torstai 5. tammikuuta 2012

Kuva. Pinterest http://pinterest.com/torir/



Kyyneleet eivät ole merkki heikkoudesta.
Ne kertovat että sinulla on sydän joka tuntee.
Kyyneleet kertovat pahasta olosta, surusta, ilosta, onnesta.
Ne kertovat toivosta.
Sillä syvästi masentunut ihminen ei aina osaa edes itkeä.
Ja tunteet voivat olla kiveä
Koska on ollut niin paljon pahaa, että on ollut helpompi päällystää sydän kipsillä.

Mutta sielläkin, jossain kovassa kuoressa se sykkii.
Toivoen; tule lähelle, kuuntele minua, anna aikaa, rakasta minut eheäksi.
Ja kipsi murenee
kyyneleet vuotavat kivun pois.
On mahdollisuus käydä läpi ne vaikeat asiat.
Antaa anteeksi.
Saada anteeksi.
 Tuntea.
Toinen syvemmin tuntevana, toinen tasaisemmin kokevana, kukin omalla tavallaan.
Mutta sydän sykkien
Elämää.




Itse itken aika herkästi, mutta usein "väärissä" tilanteissa -tai pelkästä väsymyksestä. En tarkoita että olisi vääriä tilanteita itkulle, mutta usein en heti itsekään ymmärrä ajatusten rataa, kun joku asia tuo tunteet pintaan. Ja kun itku alkaa, se tuntuu kestävän loputtoman kauan.
Ja aika usein itku pyyhkii jotain pois, tuo jotain uutta tilalle.
Yritän olla sanomatta lapsille, että "Älä itke, hys, hys" - etten antaisi mielikuvaa itkun negatiivisuudesta. Ei itkua tarvitse "hoitaa", vaan kuunnella sitä sydäntä josta tunteet tulevat♥




 

keskiviikko 4. tammikuuta 2012






Toivon Sinulle

-pähkinöitä
-hallaöitä
-pehmoisia käsitöitä

-hymyileviä kasvoja
-leppoisia aamuja

-kynttilän loistetta
-lumen hohdetta
-sydämeen iloa
-levollista oloa

Niitä minä Sinulle toivon
...ja vielä jotain muutakin...

Toivon Sinun muistavan
että olet
 Ainutlaatuinen
Tärkeä
Korvaamaton
Arvokas
Ihana
Rakas

 ♥