torstai 5. tammikuuta 2012

Kuva. Pinterest http://pinterest.com/torir/



Kyyneleet eivät ole merkki heikkoudesta.
Ne kertovat että sinulla on sydän joka tuntee.
Kyyneleet kertovat pahasta olosta, surusta, ilosta, onnesta.
Ne kertovat toivosta.
Sillä syvästi masentunut ihminen ei aina osaa edes itkeä.
Ja tunteet voivat olla kiveä
Koska on ollut niin paljon pahaa, että on ollut helpompi päällystää sydän kipsillä.

Mutta sielläkin, jossain kovassa kuoressa se sykkii.
Toivoen; tule lähelle, kuuntele minua, anna aikaa, rakasta minut eheäksi.
Ja kipsi murenee
kyyneleet vuotavat kivun pois.
On mahdollisuus käydä läpi ne vaikeat asiat.
Antaa anteeksi.
Saada anteeksi.
 Tuntea.
Toinen syvemmin tuntevana, toinen tasaisemmin kokevana, kukin omalla tavallaan.
Mutta sydän sykkien
Elämää.




Itse itken aika herkästi, mutta usein "väärissä" tilanteissa -tai pelkästä väsymyksestä. En tarkoita että olisi vääriä tilanteita itkulle, mutta usein en heti itsekään ymmärrä ajatusten rataa, kun joku asia tuo tunteet pintaan. Ja kun itku alkaa, se tuntuu kestävän loputtoman kauan.
Ja aika usein itku pyyhkii jotain pois, tuo jotain uutta tilalle.
Yritän olla sanomatta lapsille, että "Älä itke, hys, hys" - etten antaisi mielikuvaa itkun negatiivisuudesta. Ei itkua tarvitse "hoitaa", vaan kuunnella sitä sydäntä josta tunteet tulevat♥




 

6 kommenttia:

Riitta Sinikka kirjoitti...

Herkkä postaus! Itkulla on ihan oma tehtävänsä, niin kuin naurulla ja ilolla. Kaikkia tunteita tarvitaan. Kaikkea hyvää sinulle toivoen Riitta Sinikka

kivitasku kirjoitti...

tinttarus kirjoitti...

Kiitos näistä sanoista!
Minä itken ilosta, onnesta. Kivusta, mielipahasta.Kiukusta, pettymyksestä. Herkistyn ja tunnen vahvasti. Joskus kärsin siitä. Kerran eräs ystäväni sanoi kadehtivansa kykyä antaa sydämen tunteille tila. Nyt hyväksyn ja olen tyytyväinen, koen lahjana sen, että tunteiden kirjo kulkee lävitseni. Kyyneleiden kautta moni asia puhdistuu, selkiytyy, helpottuu.

KAuniita kyynelajatuksia sinulla♥

kivitasku kirjoitti...

Niin, joskus olen itse "lukossa" ja pelkään antaa tunteille vallan -ja silloin olo on jotenkin tukala. Ja joskus melkein halkean sisimmässä, kun en uskalla näyttää tunteitani. Mutta yhä enemmän haluan olla avoin, itselle ja toisille. Ja iloita siitä että tunnen voimakkaasti, antaahan se syvyyttä elämään:) Kiitos ihanasta kommentista♥

Maria kirjoitti...

Minä myös olen itkenyt herkästi. On itkun aikoja. Minulla on ollut nyt itkuton aika, mutta jos tapaan ihmisen, jolla on suruja, sisälläni soi sävel joka ymmärtää surullista sydäntä!

kivitasku kirjoitti...

Niin, sellaisen ihmisen vierellä on mun mielestä hyvä olla, jolle voi näyttää tunteensa ja silti hän pysyy siinä ja ymmärtää. Toivottavasti saan itsekin olla sellainen♥