Nyt olen näin rohkealla päällä. Jotta uskallan laittaa kotikuvia. Koti on minulle niin tärkeä paikka etten paljon kuvia esitä, kun tuntuu että se on niin henkilökohtainen juttu, jonka omanlainen tunnelma rikkoontuu tyhjistä kuvista, joissa ei ole kodin tuoksua (tai sitä kakkahousuhajua), valoa ja varjoja, ääntä ja laulua. Villasukan tössöttelyääntä. Meidän koti on kaukana kaikista ihanista sisustajan silmällä tehdyistä kodeista. Ja nyt on tämmöinen vaihe, että tavaraa on paljon ja värejä on laidasta laitaan. Ja on vanhaa uudemman seassa. On kurttua ja villakoiraa. Mutta jotenkin tykkään taas oman kodin tunnelmasta -se kertoo niin tämänhetkisestä elämäntilanteesta. Siitä, että yhdeltä lapselta puuttuu vielä oma huone, minkä vuoksi leluja on joka nurkassa. Ja siitä, että en häiriinny pöytäliinan kurtuistakaan juuri nyt. On kiva ottaa kodista silloin tällöin kuvia ja katsella niitä myöhemmin! Vuosi sitten meillä näytti aivan toisenlaiselta, paljon selkeämmältä ja jotenkin siistimmältä ja rauhallisemmalta. Ja varmasti taas vuoden päästä otetussa kuvassa on tunnelma ihan toinen. Mutta koti elää niin meidän mukana♥
Tuon lankakukkasen ostin kädentaitomessuilta -ensimmäinen kangaskaitaleesta tehty kukka ei hääviltä näytä, mutta seuraava on jo varmasti parempi:) Kiva keksintö tuokin!
Tervetuloa uudet lukijat♥
