torstai 3. marraskuuta 2011








Joskus olen iloinen siitä että takerrun yksityiskohtiin. Mutta aika usein siitä on pelkästään harmia, kun en hahmota kokonaisuuksia.

Elän vaan tässä hetkessä, enkä osaa kauheasti suunnitella tulevaa. (murehtia kyllä liiankin usein).
Vasta elämää taaksepäin katsellessa huomaan isot ääriviivat ja kiitän Isoista Käsistä, jotka ovat ohjailleet asioita ja kantaneet.

Tänä aamuna olin kuitenkin iloinen siitä, miten monta pientä yksityiskohtaa laitoin merkille lykkiessäni vaunuissa pikkuista unille. Jostain syystä tykkään katsoa asioita läheltä, koskea ja ihmetellä. Ajattele, miten paljon kaunista "tuhlaantuu", kun ei pysähdytä sitä katsomaan! Miten pienestä olikaan kiinni, että huomasin tuon surullisena roikkuvan lehden, joka melkein ainoana yrittää pysyä kiinni oksassa.

Pysähdytään useammin, ympärillä on paljon kaunista♥

4 kommenttia:

Riitta Sinikka kirjoitti...

Oi,miten kauniita kuvia!

kivitasku kirjoitti...

Kiitos:)

Sini kirjoitti...

Yksityiskohdat ovat ihania! Elän melkeinpä niiden kautta. Tänään ulkona kävellessäni tuttua reittiä katsoin ensimmäisen kerran aivan kunnolla ympärilleni ja näin ihan uusia juttuja. Tosin paljaat puut antoivat tilaa uusille näkymille. Voi hyvin!

kivitasku kirjoitti...

Kiitos ihanasta kommentista! Voi hyvin Sinä myös♥