Onhan se kiva, että joku on ottanut kuvia muistoksi. Vaikka ne kellastuu vuosikymmenien myötä, niin niihin jää se oleellinen. Ja jotain siitä tunnelmasta.
Oli hauska huomata, että minulla on tuossa kuvassa samanlainen takki jonka ostin jokin aika sitten tytölleni kirpputorilta! Tuli ihan sellainen olo, että taitaa ollakin se sama takki, ehkä♥ Missä lie kuljeksinut nämä vuodet. Tarinoita taskut täynnä:)
Sain ison laatikollisen kaikenlaisia kuteita ja tein pikkuisille sukille lakanasta revitystä vihreävalkoruudullisesta suikaleesta korin. Tuli ihan söpö. Seuraavaksi ajattelin virkata tuollaisesta kiiltävästä trikookuteesta pikkukoreja -vaikka pipareille!
Appiukolleni tein isänpäivälahjaksi villasukat.
En tykkää yhtään noista appiukko ja anoppi -sanoista, en tiedä miksi ne tuntuu niin tökeröiltä. Mutta en ole muutakaan vielä tilalle keksinyt. Mutta hassuista sanoista huolimatta minulla on maailman ihanimmat sellaiset!
Mukavata torstakia sinullen toivottelee Henna
5 kommenttia:
Vanhat valokuvat on ihania! Niitä tekee mieli katsoa uudestaan ja uudestaan. Niissä näkyy kaikki rakkaat ihmiset (jo edesmenneet isovanhemmatkin). Mulla on samanlainen korijuttu meneillään. Kaikki vanhat t-paidat vaan suikaleiksi ja koukulle :O)
Kuvat tuovat tunnelmaa menneestä ja rakkaista ihmisistä..
Yleensä ihmettelen minne aika meni.. yhtäkkiä ei olekkaan nuori ollenkaan..
Ihana takki! Takuulla on taskuissa tarinoita, kirjoita ylös vaan. :-)
Minullakin olisi kaapissa vielä kuteita, mutta ei aika riitä puuhata niiden kanssa. Keväällä innostuin virkkaamaan pikku mattoja, kissakin sai omansa.
Mervi: Kuule, palasin naamakirjaan ja pyytäisin sinut kaverikseni siellä, mutta en löydä sinua:) On niin monta samannimistä, etten uskalla alkaa arpomaan...
Ne tarinat taitaa jäädä taskuun, tiiä miten tuo kirjottaminen ei onnistu niin kuin eräällä♥ Ja sitten ne tarinat muuttuu vaikkapa kudekoreiksi:)
Minna: On kyllä kiva saada kuluneet t-paidat näteiksi koreiksi -melkein palkitsevampaa kuin uuden kuteen virkkaaminen...ja tietysti luontoa ajatellen hieno homma:)
Tarja: Niin, kyllä sitä ajan kulua ihmettelee, onneksi on jäljellä muistot lapsuudesta...
Lähetä kommentti