perjantai 18. lokakuuta 2013



 


 
Harmaita silmukoita kun laittaa monta peräkkäin,  syntyy kaunista ja mukavaa lämmikettä alkutalven koleisiin päiviin. Ja harmaita päiviä kun laittaa tarpeeksi monta peräkkäin, tekee mieli sytyttää monta kynttilää. Ja harmaita kolikoita kun laittaa tarpeeksi monta peräkkäin, saa ostaa itselleen jotain mistä tykkää paljon, mistä on haaveillut kauan ja mitä oikeasti tarvitsee.
 
Ja sitten, kun niitä harmaita päiviä on ollut piiiiitkä jono peräkkäin. Sitten jonain aamuna, kun katsoo ikkunasta tihrusilmillä ulos, niin kaikki onkin valkoista.
 
Kylmä talvikin on helpompi sietää, kun on valkoista lunta. Melkein jo odotan kirpeitä pakkaspäiviä, koska silloin maailma kimaltaa kauniisti. Niinkuin joku olisi kaatanut suuresta hilepurkista kimallusta, meidän iloksi. Kylmän keskelle.

8 kommenttia:

Mervi Heikkilä kirjoitti...

Ihana päivitys! Ensilumessa on jotain kohtalokasta, jotain joka salpaa hengityksen ja hetkeksi hämilleen. Ihan kuin se yllättäisi taas. Näin tänään ensilumen Keski-Suomessa ja kun palasin kotiin, se oli poissa. Maagista.

Mervi Heikkilä kirjoitti...

Siis saa hämilleen!

Henna kirjoitti...

Just noin on asia -vaikka illalla aavistettiin, että yöllä voi sataa lunta, niin suu auki jäätiin aamulla sitä tuijottamaan:)

Liila kirjoitti...

Ihanaa harmautta :)

Henna kirjoitti...

Niin on, Liila - kiitos :)

TorinKulma/Anneli kirjoitti...

Herkkääkin herkempi päivitys, aivan ihana! Kiitos Henna <3 Pitsiliina niin tutun näköinen; äitini virkkasi tuolla mallilla paljon liinoja valkoisesta kalalangasta.

Mira kirjoitti...

Ihanasti kirjoitat!
Ja ihanan näköisiä käsitöitä, niin kauniita. Sinun töissäsi on semmoinen rakkauden tuntu <3

Henna kirjoitti...

Anneli: Tuon pitsiliinan on tehnyt mieheni mummu:)

Mira: Kiitos nyt... Rakkauden tuntu, jes!! Just sitä toivonkin♥