tiistai 24. kesäkuuta 2014

 
 
Olen suossa murheiden tarponut,
olen katsellut mustaan metsään.
Kuin kala kivellä happea haukkonut,
 olen pelännyt huomista päivää.
Toivon liekin näin melkein jo hiipuvan,
sitä suojasin kylmin käsin
-liekkiin sammuvaan hiljaa puhalsin,
 tunsin kyyneleen poskellani.
 
Sinä tulit kun vähiten odotin
Luulin yksin saan kipuni kantaa.
Katsoit hellästi sameisiin silmiini,
kysyit; Saanko taakkasi ottaa?
Tartuit suurella kädellä käteeni
nostit katseeni taivaan pilviin
Kerroit minulle jotain niin lohduttavaa
että tähdet syttyivät silmiin.
 
Annoit toivon leimahtaa räiskyen
valo peitti synkän metsän
Tiesin; murheeni kaikki on kädessäsi
Sinä tiedät sydämen hädän.
Vaikka huoli on vielä mielessäni
se ei toivottomalta tunnu
Koska olethan, Mestari, vierelläni
luotan että voit parantaa kivut.
 
Otan luottaen askeleen, hämmästyn;
tunnen nurmen jalkojen alla.
Suossa tarpoen olin sokaistunut,
oli vieressä kantavaa maata.
Haistan syreenin tuoksun ja tunnen sen,
 tuulen hellän ja parantavan.
Katson silmiisi arasti hymyillen
Tässä näin on hyvä olla♥