keskiviikko 22. lokakuuta 2014










Mää vaan tykkään niin kauheasti
 
-syksystä
-pihlajanmarjojen läpitunkevasta punaisesta
-kotielämästä
-käsillä tekemisestä
 
Ei kertakaikkiaan, tänään taas meinaa loppua päivä ennen kuin saan tehtyä kaikki mitä haluaisin. Eikä siis mitään ihmeellistä ja kummallistakaan. Kunhan istuisin vaan takan eessä ja neuloisin noita valkosia pehmosia lapasia lahjakoppaan ja sitten ripustaisin raikkaalta tuoksuvat pyykit narulle, jonka jälkeen joisin lämmintä maitoon keitettyä kaakaota ja parsisin taas reiät villasukista ja lukisin pikkusen jotain mukavaa. Ja sitten istuisin tytön sängynlaidalla ja kysyisin, mitä kuuluu ja tekisin pojan eväsleivät valmiiksi. Laittaisin pikkuakan hoitovaatteet aamuksi riviin ja peittelisin ja antaisin sille pusun, vaikka se nukkuukin ja tuhisee unissaan. Rutistaisin ukkoani ja kertoisin jotain, jota en kellekään muulle. Ja sitten vielä neuloisin peukalon lapaseen, tarkistaisin että ulko-ovet on lukossa, puhaltaisin kynttilät sammuksiin ja laittaisin kissalle ruokaa.
 
Tykkään illoista. Mutta ne loppuu aina kesken.





7 kommenttia:

Liila kirjoitti...

Palattuani taas töihin, olen huomannut saman, illat todellakin loppuvat kesken. Täytyy siis nauttia tarkasti niistä pienistäkin hetkistä. Nautinnollista syksyä ♥

Raija Laukkonen kirjoitti...

Ihana Rakas tyttäreni <3 Olet ainutlaatuinen <3

Noomi kirjoitti...

Ihana, rakas sisko! Maailman paras sisko!<3:)

Henna kirjoitti...

Liila: Kyllä, juuri niin... <3
Äitikkä ja sisko: Justiin samat sanat teille, ootte rakkaita <3

TorinKulma/Anneli kirjoitti...

Oi Sinä ihana suloinen Henna <3
Ei kauniimmin voi kirjoittaa eikä kauniimpia kuvia blogiinsa laittaa!
Tippalinssissä luin <3

Miia-Rebekka kirjoitti...

Minä oon kans iltaihminen. Ne hetket, kun lapset ovat jo menneet nukkumaan ja talo on aivan hiljainen, on ihan parhaita.

Valitettavasti viimeisen vuoden aikana olen uuvahtanut jo samaan aikaan lasten kanssa, joten harvemmin on tullut enää istuttua takan ääressä neulomassa.

Henna kirjoitti...

Anneli: Voi... Kiitos <3
Miia-Rebekka: Joo, sama täällä, usein nukahdan pienintä nukuttaessani. Tarvin paljon unta ja siksi illat jää melko lyhyeksi.