Mää vaan tykkään niin kauheasti
-syksystä
-pihlajanmarjojen läpitunkevasta punaisesta
-kotielämästä
-käsillä tekemisestä
Ei kertakaikkiaan, tänään taas meinaa loppua päivä ennen kuin saan tehtyä kaikki mitä haluaisin. Eikä siis mitään ihmeellistä ja kummallistakaan. Kunhan istuisin vaan takan eessä ja neuloisin noita valkosia pehmosia lapasia lahjakoppaan ja sitten ripustaisin raikkaalta tuoksuvat pyykit narulle, jonka jälkeen joisin lämmintä maitoon keitettyä kaakaota ja parsisin taas reiät villasukista ja lukisin pikkusen jotain mukavaa. Ja sitten istuisin tytön sängynlaidalla ja kysyisin, mitä kuuluu ja tekisin pojan eväsleivät valmiiksi. Laittaisin pikkuakan hoitovaatteet aamuksi riviin ja peittelisin ja antaisin sille pusun, vaikka se nukkuukin ja tuhisee unissaan. Rutistaisin ukkoani ja kertoisin jotain, jota en kellekään muulle. Ja sitten vielä neuloisin peukalon lapaseen, tarkistaisin että ulko-ovet on lukossa, puhaltaisin kynttilät sammuksiin ja laittaisin kissalle ruokaa.
Tykkään illoista. Mutta ne loppuu aina kesken.
