lauantai 12. maaliskuuta 2016




















 


Ehkä minäkin alan heräillä talvihorroksesta.
 
On ollut haikea olo, kun en ole tätä "päiväkirjaani" täytellyt, kuvilla ja pienillä ajatuksilla.
Mutta samanlainen villasukkahössöttäjätunnelmoivavärkkääjä-Henna täällä asuu. Samassa talossa, samojen rakkaiden kanssa. Saman metsikön keskellä.
 
Viikot kuluvat, muisti harvenee ja muistilappuja on joka paikassa.
 
Paljon on kaunista
paljon harmittavaa
paljon muistamisen arvoista
ja paljon unohdettavaa.
 
Haluaisin muistaa tästä kevättalvesta
 
-ensimmäisen linnunlaulun, jonka kuulin kun olin lähdössä ruokakauppaan
-haikean olon kun täytin nuorimmaisen eskarilappua
-vanhan kissan kehräyksen
-virkeän olon sikeän yöunen jälkeen, kun takana pitkiä työpäiviä
-kohinalla kasvavien lasten lyhenevät housunlahkeet
-luottamuksen
-hiihtolenkit tytön kanssa
-unelman neuloa lämpöiset sukat jokaiselle minulle tärkeälle ihmiselle (muutamat jo neulottu ♥)
 
 
Jos täällä vielä joku käy kurkistamassa, niin mukavaa päivää Sinulle
-Henna-