Onpas tämä syksy harmaa ja pitkä ja kylmä.
Alakuloinenkin ja väsyttävä.
Minä joka yleensä tykkään syksystä, en saa nyt iloa siitä.
Mutta kun elämässä tuuli lyö vasten kasvoja
on asioita joiden yli on vaikea päästä
on haasteita
ja monenlaista päänvaivaa
pienessä päässä joka täyttyy liiankin pian
niin silloin minä pusken eteenpäin
läpi tuulen ja harmaan päivän
En anna periksi.
Koska tiedän että tähdet tuikkivat ja aurinko ei sammu
-vaikkei niitä aina näekään.
On paljon hyviä asioita
kauniita asioita
unelmia.
Niiden voimalla mennään
läpi tämän harmaan
arkisen päivän.
Menenpäs lisäämään takkaan puita
-lämmittämään varpaita ja sydäntä ♥
