Miten kauniilta maailma näyttikään tänään, kun ulko-ovi avattiin ja kaikki oli valkoista.

 Pieni ihminen katseli silmät suurina ja käveli punaisilla huopikkailla lumihangessa onnellisena.

On vielä niin paljon asioita, jotka ovat hänelle uusia ja ihmeellisiä.

Näissä kuvissa on tämän päivän tunnelma.

Olen tänään miettinyt paljon sitä, miten onnellinen on silloin kun saa rakastaa toista.

Kun saa pienin teoin ja sanoin näyttää välittämistä.

Haluaisin oppia sitä enemmän.

Soittaa useammin vanhalle ihmiselle, joka on paljon yksin.

Käydä katsomassa häntä, joka ei sitä koskaan vaadi, mutta hiljaa ikävöi.

Kantaa rukouksin.

Kulkea rinnalla.

Ottaa syliin.

Unohtaa ne turhat tekemiset, olla läsnä.

Sanoa kaunis sana.

Pidetäänhän toisistamme huolta♥

Tein villahousuille puseron kaveriksi, Puro -langasta senkin. Vähän Luumupuuta Kajastuksen joukkoon:)

Pusero neulottiin kaula-aukosta alaspäin, hihatkin sukkapuikoilla - ei mitään tylsiä saumoja ommeltavana lopuksi! Ja idean nappasin täältä, kiitos Annikalle ihanasta ohjeesta. Tätä asua pidetään varmasti paljon♥

Ulkona.

Kaunista.

Kylmää.

Raikasta.

Punaiset posket.

Ihan kenkien väriset.

Kompastuu pieneenkin kiveen ja matalaankin kuoppaan.

Mutta ei lannistu, hymyilee vaan♥

Täällä hoidetaan pientä kuumeista potilasta. Nyt hän nukkuu nenä vuotaen päiväunia pupu kainalossa ja äiti hengähtää hetken... Puro-langasta tykkään NIIN paljon, muutamia keriä vielä jäljellä.

Villahousut neuloin Kajastus -sävyllä. Pehmoiset ja lämpimät. Kaveriksi housuille tulossa vielä pusero samaisesta Purosta, ehkä raidoittaen ihan aidolla suomenlampaan villalla.

Pullakärpänen on käynyt meilläkin ja aika usein tehnyt mieli leipoa. Ihan niitä "rehellisiä" pulliakin, niinkuin äitini sanoo noista pyöreistä pullasista♥ Oma isä ei ole vieläkään saanut huopatossuja jalkoihinsa, ovat kyllä työn alla! Kun ne jotka isänpäiväksi piti hänelle tehdä, huopuivatkin pesukoneessa liian pieniksi.

 Kiitos Merville kuvahaasteesta!

Ja tällainen kuva piti sitten rehellisyyden nimissä julkaista - ei muuten mitään vikaa, mutta yleensä en laita blogiini kuvia, joissa likaisia vaatteita tai tavarat hujan hajan:) Mutta itse kuvattavathan ovat IHANIA ja rakkaita tässäkin.

Kuva on otettu noin yhdeksän vuotta sitten, silloisen kotimme eteisessä. Liekö joku laivaleikki menossa♥

Kuvahaaste menee näin:

1. Avaa koneesi kuvakansiosta neljäs kansio.
2. Ota sieltä neljäs kuva.
3. Julkaise se blosissasi ja selitä se.
4. Lähetä haaste neljälle bloggaajalle.

Lähetän haasteen eteenpäin Hannalle, Miia-Rebekalle, Annalle ja Riitta Sinikalle♥

Ei lunta vieläkään, mutta kyllä silti alkaa olla jouluinen mieli ja puikoilla jotain pientä pukinpussiin. Vanha, vaatteensa hukannut nukkevauva sai eilen uuden liivimekon päällensä. Virkkasin sen, kun Saimi nukkui ja voi miten onnellinen hän oli herätessään ja nähdessään mekon nuken yllä♥

Niin paljon ihania sukkaohjeita lehdet, kirjat ja netti pullollaan, että en osaa päättää mitä haluaisin tehdä... Ja teen jälleen ne tavalliset perussukat:) Mutta haaveena tehdä itselle sellaiset raitaiset polvisukat. Heppatyttö toivoi tuosta Novitan sukkalehdestä tennarisukkia, täytyypä se toive jouluksi toteuttaa.

Tuli sellainen olo, että pitää välillä itsellekin tehdä jotain ja niinpä tikkusin huovutetut lapaset. Ja koska kädet ovat nyt täynnä joulusalaisuuksia, ei KivitaskuPuodin hyllyllä ole mitään. Katsotaan, jos on taas joskus ylimääräistä aikaa sinne jotain kivaa tehdä:)

Heippa Sinulle♥

Täällä ollaan hyvällä ja kiitollisella mielellä, Joulun Lapsi -paketteja on matkalla tarvitseville lapsille NIIN monta. Kiitos jokaiselle paketin tekijälle & tavaroiden antajalle & sukkien ja lapasten tikkuajalle. Palkka on Taivaan Isän takataskussa odottamassa:)

Ja ensi joulun alla isommalla porukalla tähän tärkeään projektiin mukaan, eikö vaan!

Joulun tuoksu jo tullut taloon, piparitaikinaa maisteltu...

Ja huovutetuista tossuista tuli tosi ihanat, vielä pitäisi ainakin yhdet tehdä isänpäivälahjaksi huomiseksi. Taitaa taas mennä pikkutunneille tossuja virkaten ja Myrskyluodon Maijaa katsoen... Kirjana oli mahtava ja kiva nyt nähdä elokuvana. Kuvattu 1976 Ahvenanmaalla -niin kauniit maisemat ja vanhanajan tunnelma, kaikessa yksinkertaisuudessaan ja karuudessaan.

Mukavaa lauantaita jokaiselle vierailijalle!

  

Henna

Nyt tykkään - kuvat on niin isoja, että näkee tämmönen sokeakin harmaana syyspäivänä...

Ja isoja oli kaurakeksitkin, joita tein tänään♥

75g voita

2dl kaurahiutaleita

1,5dl sokeria

1 kananmuna

1rkl vehnäjauhoja

1tl leivinjauhetta

-sekoita kaurahiutaleet sulatettuun voihin ja anna turvota hetki

-lisää sokeri, muna ja leivinjauhe-vehnäjauhoseos ja sekoita

-laita lusikalla pellille pieniä nokareita (leviävät hurjasti)

-paistele

(en osaa sanoa missä asteessa, oma uunini kun polttaa kaikki "normaaleissa" lämpötiloissa, itse paistoin 150 asteessa noin 5 min.)

Ja parhaita ne on just uunista otettuina, pehmoisina -mun mielestä!

Joskus olen iloinen siitä että takerrun yksityiskohtiin. Mutta aika usein siitä on pelkästään harmia, kun en hahmota kokonaisuuksia.

Elän vaan tässä hetkessä, enkä osaa kauheasti suunnitella tulevaa. (murehtia kyllä liiankin usein).

Vasta elämää taaksepäin katsellessa huomaan isot ääriviivat ja kiitän Isoista Käsistä, jotka ovat ohjailleet asioita ja kantaneet.

Tänä aamuna olin kuitenkin iloinen siitä, miten monta pientä yksityiskohtaa laitoin merkille lykkiessäni vaunuissa pikkuista unille. Jostain syystä tykkään katsoa asioita läheltä, koskea ja ihmetellä. Ajattele, miten paljon kaunista "tuhlaantuu", kun ei pysähdytä sitä katsomaan! Miten pienestä olikaan kiinni, että huomasin tuon surullisena roikkuvan lehden, joka melkein ainoana yrittää pysyä kiinni oksassa.

Pysähdytään useammin, ympärillä on paljon kaunista♥