Sailing - cover by Nomparellih, written by Gavin Maurice

Siskon laulamana & soittamana laulu, joka saa sydämen itkemään ja nauramaan

 

-yhtä aikaa♥

 

"Kun olet kävellyt niin pitkälle,

ettet jaksa enää askeltakaan, olet kävellyt

tasan puolet siitä,

mihin pystyt."

 

Grönlantilainen sananlasku

 

 

Taitaa tulla oikea villasukkavuosi!

Neljännet villasukat jo puikoilla tämän vuoden puolella -ihanasta lanoliinilta tuoksuvasta "lähilangasta". Tuota lankaa on kyllä jännä neuloa, kun se tuntuu aivan tahmealta käsissä. Luultavasti pesen sukat tehtyäni ne valmiiksi, ennen kuin annan ne lahjaksi -enolleni.

 

Ystävälleni lähti tänään lapaset postissa ja To Do-listalla on paljon pikkuisia neulomuksia tärkeille ihmisille, joita haluan muistaa -osaa hurjasti merkkipäivien jälkeenkin, kun en vain ehdi saada valmiiksi ajallaan... Ja on niin mukava yllättää lämpöisillä sukilla ihan muutenkin vaan, ilman sen kummempaa syytä. Ihan vaikka vain siitä syystä, että Suomen kaunis talvi on niin kylmä ja pitkä. Ja sydämessä on lämmin ajatus monta ihmistä kohtaan. Ehkäpä postin lennättämät lämmikkeet kertovat sen omalla tavallaan♥



 

Välillä elän säästöliekillä. Tai aika useinkin. Tarkoitan sitä, että käytän paljon energiaa miettimiseen ja pohtimiseen. Yritän vältellä kurjia uutisia joita kuitenkin väistämättä kuulee päivittäin. Yritän selvitä kunnialla työstäni, äitinä olemisesta. Koitan olla liikaa stressaantumasta kaikesta ympärillä olevasta, vastuusta, velvollisuuksista, odotuksista. Tietoisesti karsin ylimääräisiä asioita polkuni varrelta.

 

Värkkään menneitä asioita ja mietin miksi olen tehnyt asioita niin kuin olen. Murehdin tulevia asioita niin että päähän sattuu. Itken omaa typeryyttäni ja lapsellisuuttani. Ja nytkin ihmettelen miten tuommoisia edes kirjoitin.

 

Ja suurin osa asioista jää sisälleni. Vien ne sitten Isän eteen kun tajuan että sydämeen ei mahdu enempää. Ja seuraavana päivänä yritän taas jostain kumman syystä hakea niitä sieltä reppuuni takaisin. Ihan niin kuin se olisi elämäntehtäväni kantaa kaikkia maailman murheita selkä kumarassa. Ihan niin kuin minä en antaisi itselleni lupaa olla onnellinen tässä hetkessä, vapaana.

 

Tietoisesti yritän opetella kiitollisuutta ja kiittämistä. Anteeksiantamista itselleni. Vajavaisuuden hyväksymistä itsessäni.

 

Anteeksiantamus. Luottamus.

Elämän kokeminen syvästi, mutta ei liian kipeästi.

Kiitollinen mieli.

¨

 

Siinä haastetta yhdelle Hennalle

♥





Ei siinä sen kummempaa tarvita hyvään päivään. Kahden pitkän työpäivän jälkeen kun saa aamulla rauhassa hörppiä kahvia, eriparivillasukat jalassa. Lempikupista, jonka jouluna sain.

Jääkaappi täynnä ruuanloppuja, joista saa vielä tehtyä päiväruuan kahdelle nälkäiselle kotihiirelle. "Miksei hilloa voi laittaa letun väärälle puolelle ja voita leivän alapuolelle, kun kielikin on kerran alapuolella?". No, enpä ole tuotakaan tullut ennen ajatelleeksi, pikkuinen kun aamulla sen totesi, suu pinaattilettua täynnä. Laiskan päivän ruoka.

 

Lahjasukat päättelyä vailla. Armaat -ohjeella tehdyt, toiset pienemmät jo ehti puikoille.

 



Nyt tuolla odotetaan äitiä leikkimään. Ja askartelussa tarvitaan apua. Ja neljän euron kirppisluistimet ovat eteisessä valmiina iltaa varten. Tällä kertaa puen vaatteita monta kerrosta että tarkenen seisoa pienen horjahtelevan tulevan taitoluistelijan rinnalla, nostamassa pystyyn ja kehumassa.

 

♥

 

Elämä on aina kaunis.

 

Se ei vain aina

näytä siltä.

Silloin tarvitaan useimmiten

silmienpesuvettä,

joka on kyynelistä tehty.

 

-Marleena Ansio-