On niin kiva ottaa kuvia, kun aurinko paistaa ja päivä on kirkas!

Täällä harjoitellaan heppatytön kanssa pianolla Beethovenia (osaa jo hienosti -kiitos siskolleni, joka jaksaa kärsivällisesti opettaa). Sitten täällä tehdään pieniä villasukkia, joita sitten lähetellään pienten varpaiden lämmikkeeksi ja toivotaan että summissa tehtyinä sopivat lahjansaajalle.

Sitten se näiden päivien ykkösjuttu pienimmän mielestä; seisoa vessassa jakkaralla ja leikkiä vedellä:)

Mukavaa tiistaita Sinulle sinne♥

Tulppaaneja pitäisi olla AINA pöydällä♥

Ne vievät kaiken huomion likaisista ikkunoista ja auringonvalon paljastamista pölypalleroista.

Tykkään elää tässä hetkessä, mutta nyt ajatukset kulkevat kesää kohden ja haluaisin jo kohta kuulla räystäästä tippuvan veden äänen. Ja haistaa kevään tuoksun.



 Ihana, vanha ilmakuva -siinä törröttää isomummula, joka on nykyään tyhjillään. Tässä kuvassa siellä sisällä on vielä elämää. Taitaa olla heinänkorjuuaika, kun tuolla kauempana näkyy heinäseipäitä.

Niin kaunis kuva♥

Tartuin virkkuukoukkuseen pitkästä aikaa, ajatuksena tehdä rakkaalle appiukolle jotain lämmintä lahjaksi merkkipäivänä. Mutta saa nähdä, loppuuko päivät kesken taas tämän kanssa! No, voihan sen antaa myöhemminkin, sehän on tullut jo melkein tavaksi:)

Ja kyllä meillä on mukava tuollainen hupulainen kuulkaas täällä. Keksii niin hassuja sanojakin, nyt uusin on "puppa". Arvaatkos, mitä se tarkoittaa? Leipää.

Ja kaikki neljä kulmahammasta tulossa yhtä aikaa:(

Tykkää koruista ja mekoista. Kaurapuurosta ja rusinoista. Kiipeilemisestä ja sängyllä hyppimisestä. Punkassa lontraamisesta. Hampaiden pesusta. Muumilaulusta ja kaikista leikkilauluista. "Tanssimisesta" laulun tahdissa. Kännyköistä ja tietokoneen hiiristä (isi toikin tänään työpaikalta vanhan hiiren leikkeihin). Toisista lapsista ja dubloista. Tutista.

 Suolakurkusta ja vadelmista.

Ei tykkää kun kielletään. Kun ei saa leikkiä äidin kännykällä. Kun pitää istua rattaissa eikä aina voi itse kävellä. Kun tutti on hukassa.  Kun ei saa vetää multaa kukkapurkista lattialle. Kun mummulasta on joskus lähdettävä kotiinkin. Kun nuppipalapelin palanen ei mene heti paikalleen.

Kun punkassa ei voi lontrata koko iltaa.

Ihana♥

Ja sitten meillä on täällä kaksi isompaakin ihanaa,  isosisko ja veliveikka, jotka on tälle pienimmälle NIIN tärkeitä. Ei meinaa hyväksyä ollenkaan, että eivät leiki koko aikaa hänen kanssaan koulusta tultuaan.

Mutta mukavaa loppuviikkoa, kevättä kohden mennään!