Mitäs sulle kuuluu?

 

Sadekeli on siitä hyvä juttu, että voi ajan kanssa olla sisällä eikä tarvitse mennä laittamaan kukkasipuleita maahan (pari isoa sipulipussia ostin koululaisten luokkaretkirahaston hyväksi) -jotenkin nyt ei enää puutarhahommat kiinnosta kesän jälkeen ollenkaan. Mutta kyllä sipulit vielä tiensä maahan löytävät. Joskus vaan on tehtävä (aika useinkin) asioita, jotka eivät niin huvita.

 

Mutta eilen sain tehdä NIIN kivoja asioita! Olin anopin kanssa kädentaitomessuilla koko päivän ja paljon oli nähtävää ja ihasteltavaa♥ Ja kun illalla tulin kotiin, innostuin tekemään itselleni tuollaisen liivimekon, josta tulikin ihan sellainen kuin ajatuksissani (idean sain sieltä messuilta) kaavailin. Vanha tunika vain kaavaksi! Tuota tummanpunaista villakangasta olen saanut metrikaupalla mummulasta ja monta vuotta se on kaapissa pyörinyt. En tykkää kovinkaan paljon ompelukoneesta ja tuota olikin kiva tehdä, kun huovutettu villa ei rispaannu. Ompelua oli siis vain sivujen ja olkapäiden saumojen verran! Sitten villalangasta virkattu aarretasku helmaan ja iiiiso nappi ja vähän tikkipistoa reunoihin ja valmista:) Tuon pariksi kun neuloisi vielä ylipolven -sukat joissa keltaisia, punaisia, vihreitä ja mustia raitoja...

 

Mutta pipoja vaan on viimeaikoina putkahtanut maailmaan. Tuo ruskea on ihan itselle tehty, lanka on ruskean lampaan käsittelemätöntä villaa -haiseekin siltä ja pistelee kivasti (en moiti hajua eikä pistelykään haittaa).

 

Ja varmaan jo arvaatkin, mikä tuosta alimman kuvan mehukattilan sihtiosasta on tulossa? Siitä vähän myöhemmin.

 

Kivaa alkavaa viikkoa sinulle!

 

Ja tervetuloa uusille lukijoille♥

 

 

 Ai, yhden kuvan neuletilkkujen tarina jäi vielä kertomatta; leikkasin varret moneen kertaan puhkikuluneista villasukista ja niistä aion tehdä joskus tilkkuviltin kun niitä on tarpeeksi. Idea ei ole omani, vaan olen jostakin kirjastosta lainaamasta kirjasta joskus idean napannut. Hyvä mieli; nyt voi hyödyntää kaikki kauniit sukanvarret kun sukat on kävelty puhki. Ja noissa varsissa on monta muistoa; on mieheni mummun neulomia varsia, oman äitini neulomia, rakkaan ukkosen sukanvarsia...  Ja viltissä ne jatkavat tarinaansa tulevina vuosina♥

 

 

 

 

 

 

Tiimarista löytyi kivoja nappeja:) Niitä on kiva laittaa koristeeksi pipoihin, kuteesta virkattuihin rannekoruihin ja vaikka mihin. Ja ne ovat kivoja ihan sellaisinaan leikeissä. Miten mukava lahja olisi pienelle lapselle (joka ei enää laita kaikkea suuhun) iso purkillinen erivärisiä nappeja!

Itsekin olisin ikionnellinen sellaisesta ylläristä:D

 

 

Nyt tekemään tuo toinen pipomyssy valmiiksi, kaksi päivänsankaria juhlii huomenna. Tuo lanka on sitä uutta Novitan Kaikua. Ehkä liian keinokuituisen oloista minun makuuni, mutta ei ainakaan kutita (testattu pienimmällä herkkähipiällä). Kivaa viikonloppua♥



 

Mustavalkoinen kangas on ollut vuosikaudet kaapin perällä ja olen ihmetellyt, miten voi ollakaan niin rumaa olemassa. Mutta niin voi mieli muuttua, että ompelin siitä verhot ja tyynynpäällisiä -ja tykkään kovasti! Ajattelin neuloa noista puuvillalangoista tilkkuliinan (musta on purkulankaa kirppisliivistä). Joku ihmeellinen värien jano on, liittyy varmaan näihin pimeisiin syyspäiviin.

 

Tuo kauan sitten neulomani bolero sai purkutuomion, muistoksi otin vielä kuvan. Se on kauniimpi pöydällä kuin päälle puettuna... Napin olen tehnyt rautalangasta ja helmistä. Se olisi kaunis vaikka koruna.