torstai 7. huhtikuuta 2011

Ideoita?







Nämä erikoiset kukkaset on virkannut kauan sitten isomummuni, olen onnellinen kun sain ne:)
Ne oli kiinnitettynä sellaiseen aika ruman väriseen vihreään kankaaseen, josta otin ne irti ja pesin.
Nyt mietin että mitä niistä tekisin, haluaisin ne näkyville kotiimme jollakin tavalla - mutta en ole vielä keksinyt tekisinkö peiton, verhon... Välillä jo ajattelin, että teen kaulahuivit kukkasia yhteenliittämällä lähimmille isomummun tunteneille:) Mutta ehkä kuitenkin haluan koota ne yhteen. Kukkasia on noin 80 kpl ja värit ovat aika hauskoja. Mummulla taisi olla huumorintajua.

Olin aika pieni kun Olga-mummu kuoli, mutta joitakin muistoja on jäänyt mieleen. Hän asui kauniissa punakeltaisessa harjakattoisessa puutalossa ja istui usein ruutuikkunan edessä, josta näki tielle - ja virkkasi. Muistan, että olen virkannut pitkää silmukkaketjua mummun vierellä - ehkä hän opetti sen taidon minulle. Isomummulassa oli keinutuoli, iso takka ja tupakeittiö niinkuin vanhoissa taloissa oli. Ja pitkä pirtinpöytä ja jykevät penkit. Kahvi keitettiin ihan kunnon kahvipannulla ja minäkin sain sitä juoda. Laitoin aina mummun leipomaa pullaa kahvin joukkoon ja voi miten herkkua tuo pullamössö oli!

Mieleen on jäänyt sekin, kuinka leikkasin mummulassa Seura-lehdestä paperinukkeja. Ne esittivät siihen aikaan joitakin julkisuuden henkilöitä. Joskus meni jalka tai kaula poikki ja harmitti ihan kamalasti.
Minä pidin mummua vähän hassun näköisenä, koska hänellä oli silmiä kovin isoiksi suurentavat lasit. Linssit olivat tosi paksut. Mummulla oli aina sellainen mekko päällä ja harmaat hiukset tiukalla nutturalla. Ja vähän loukkaannuin, kun minua sanottiin mummun näköiseksi (vaikkakin kuulemma mummukin oli ollut nuori). Muistan vieläkin mummun tuoksun! On jännä miten monet asiat muistan "hajumuistilla".
Näitä mietin eilen, kun villahousun kanssa temmellettiin "kukkaniityllä".

4 kommenttia:

Hanna kirjoitti...

Ihania kukkasia!!! Noistahan tulee vaikka mitä upeaa! Mä ehdotan sitä torkkupeittoa sohvan nurkkaan!
Minuakin on sanottu lapsena mummun näköiseksi, enkä yhtään siitä tykännyt... Lapsena olin oikeesti toisen mummun näköinen ja nyt aikuisena olen toisen, hassua!

PS. Millon tulet takasin pianon taakse? Sua niinkun kaivataan!!!

kivitasku kirjoitti...

Niin vähän itsekin olen ajatellut että ehkä se peitto on paras... Hauska tuo sun mummujuttu, kyllä ne suvun piirteet mukana kulkee, vaikkakin muuttuu iän myötä. Aloitan taas pianon takana viimestään syksyllä - meillä on melkosen hankalia vieläkin nuo illat pienimmän kanssa ja haluaisin vielä hetken hoitaa nuo nukkumaanmenotouhut. Mutta kovasti olen jo miettinyt asiaa, jotenkin vaan olen vielä niin "kiinni" tässä kotona. Mutta ihanasti lauloitte taas sunnuntaina, tuli ihan "haikea" olo;)

Anna kirjoitti...

Mullekin tuli heti mieleen peitto.

Mäkin leikkasin mummon Seuroista paperinukkeja pienenä. Olin jo unohtanut sen.

kivitasku kirjoitti...

Anna: Minulla on tallella vieläkin aika paljon niitä paperinukkeja, omalla lapsella olleet leikeissä:)