Ajatuksia perjantaina

Pieniä varpaita, märkiä vaippoja, kuolapisaroita, harmin kyyneleitä, riemun kiljahduksia, mieletöntä meteliä, muovailuvahaa sukan pohjassa, märkiä halauksia, hyssyttelyä, lohduttamista, aamuyön tunteina perunoiden kuorimista, lattialla konttimista, onnellisia hymyjä -ja välillä tunne siitä, ettei ole tarpeeksi käsiä tehdä kaikkea sitä mitä pitäisi. Sitä tämä työ tuntuu olevan, ihan aitoa arkista touhua ja todella haasteellista. Voisin jopa sanoa, että paljon haasteellisempaa kuin työni sairaanhoitajana oli. Mutta miten omia ihania persoonia lapset ovat ja näyttävät tunteensa välittömästi - palaute tulee heti:) Ja mikä energiamäärä - iltaisin kaadun puolikuolleena sänkyyn ja nukun kuin tukki. Organisointikykyni (jota minulla ei oikeastaan ole) kyllä joutuu koetukselle, kun pienin on todella pieni ja isoimmat taas jo kohta eskarilaisia ja vaativat aivan erilaista toimintaa. Toivottavasti lapset kuitenkin kokevat olonsa hyväksi meillä ja pystyn huomioimaan jokaisen riittävän hyvin. Sekä myös omat lapseni, jotka tarvitsevat myös paljon äitiä äitinä - ei hoitotätinä...