Ja illalla kun talo hiljenee

Jos olisin puu, olisin omenapuu. En sen kauneuden vuoksi vaan omenoiden, jotta voisit leipoa omppupiirakkaa. Jos olisin eläin, olisin siili. En niinkään piikikäs mutta tunteellinen. Jos olisin vaate, olisin villapipo. Jos olisin laulu, olisin haikea, mutta toiveikas. Jos olisin soitin, olisin kitara. Jos olisin tuoksu, olisin tuulahdus vaniljaa, kookosta tai sireeninkukkaa. Jos olisin huonekalu, olisin kulunut, pehmoinen lepotuoli. Jos olisin herkku, olisin kotipulla. Voisilmällä. Jos olisin pilvi, olisin poutapilvi. Auringon kuuminta sädettä varjostamassa. Jos olisin kukka, olisin metsätähti. Suuressa mäntymetsässä, sammalten keskellä. Jos olisin väri, olisin vaaleanpunainen. Herkkä mutta mielipiteitä jakava. Jos olisin kivi olisin harmaa ja niin pieni, että lapsi saisi minut mahtumaan taskuun ja olisin aarre hänelle.

Henna

Kivitasku - elämäni aarteita

sunnuntai 26. syyskuuta 2010

Ja illalla kun talo hiljenee

Ei kommentteja: