keskiviikko 15. joulukuuta 2010

Taivaan Isä, kiitos että annat minulle tänä jouluna ymmärrystä ja rohkeutta hypätä pois siitä kummallisesta ajatuksesta, että joulu tulisi tekemällä. Valon ja ilon juhla. Se riittää, kun avaan sydämeni, että rakkautesi voi sen täyttää. Ja avaan käteni, että lapset saavat tulla syliini. Täytän kodin lämpimällä kynttilän valolla ja laulamme yhdessä laulun Sinulle. Riittää, kun ollaan vaan, yhdessä. Jos vain saisin jotakin muistaa lämpimällä ajatuksella - vaikka lasten kanssa leivotuilla herkuilla. Jotakin, joka ei osaa sitä odottaa. Vaikka sitä vanhaa suloista mummoa, jolla on varmasti paljon yksinäisiä hetkiä.

Niin vähän on tärkeää. Oikeasti tärkeää.

Ei kommentteja: