Täällä kuolataan ja ensimmäistä hammasta odotellaan. Opetellaan juomaan nokkamukista (puolet menee masuun, puolet puseron alle). Nukutaan ulkona vaunuissa päiväunia. Öisin syödään vielä monenmonta kertaa. Yöunille mennään jo klo 18 ja herätään kukonlaulun aikaan. Kiljutaan. Nauretaan. Itketään. Hymyillään. Ollaan niin rakkaita. Kaikki vaatteet porkkanassa, johon ei edes mainio sappisaippua tehoa. Odotellaan mummua ja pappaa reissusta kotiin. On opittu vierastamaan - äidin sylissä hymyillään söpösti, mutta jos joutuu vieraan syliin, tulee itku. Käännytään selältä masulleen. Ja ollaan just sellaisenaan maailman ihanin, meidän oma vauva.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti