Pidän vanhoista kellastuneista kirjoista joissa on niin hauskasti kerrottu ihan tavallisia asioita. Tämän kodista kertovan kirjan löysin kirpputorilta ja vaikka minulla onkin menossa kaiken ostamisen välttämiskausi (siis kaikenlaisen turhan tavaran, jota ei oikeasti tarvitse ja joka vain täyttää lisää kaappejani ja hyllyjäni ja kasvattaa siivoamiseen tarvittavaa aikaa) -niin tämä aarre oli saatava.

Olen kirjoittanut päiväkirjaa noin 8 -vuotiaasta lähtien. Nyt olen lukenut niitä pikkuhiljaa sieltä 1980 -luvulta alkaen. Tuntuu aika jännältä seurata omaa kasvamistaan aikuiseksi lukemalla niitä ajatuksia ja tunteita joita olen paljon ylös kirjoittanut (kuin myös ihan arkipäiväisiä tapahtumia ja sattumuksia, joille monet naurut olen nauranut kun palaavat mieleen).

Kirjoittaminen on ollut minulle aina keino käsitellä ajatuksiani.

Ja mansikoista tykkään ja mustikoita rakastan - varsinkin kermavaahdon kanssa:)

Hups, miten hassu postaus tällä kertaa - asioita sieltä ja täältä. Nuo kuvat vain löysin kamerastani ja väliäkös sillä vaikka ei aina ole niin looginen ja asiallinen päivitys.