Pojan hyvälle kaverille tein kassin synttärilahjaksi - vaikkapa pikkuautojen säilytykseen:)

Tunnustus

Olipas kiva yllätys saada ihan ensimmäinen tunnustus:) Sain sen memmiltä Villa Auroora -blogista http://villaauroora.blogspot.com/. Kiitos memmi!!!

Ideana on kertoa 7 asiaa itsestä.

1. Tykkään pienistä yllätyksistä, mutta isommat asiat haluaisin tietää etukäteen ja usein liikaakin murehdin tulevia asioita, koska ne ovat hämärän peitossa.
2. Jätän asiat usein viimetippaan, mutta olen harvoin myöhästynyt mistään tai jättänyt jonkin asian puolitiehen - olen melko sitkeä tekemisissäni.
3. Olen kotihiiri ja ehkäpä vähän erakko luonteeltani. Nautin kuitenkin ystävien ja omaisten seurasta, kun saan olla ihan oma itseni.
4. Pidän kuitenkin uusien paikkojen näkemisestä ja vaikkapa automatkasta johonkin lähimaille ennen käymättömään paikkaan.
5. Olen sydämeltäni ekoilija; suosin luomua, lähituotteita, ympäristöystävällisiä pesuaineita, kierrättämistä jne.
6. Mieluummin menen esim. vaateostoksille kirpputorille kuin "oikeaan" kauppaan.
7. Olen ujo, mutta uskallan puuttua vaikeisiinkin tilanteisiin jos koen sen tärkeäksi.

Nuo asiat nyt tulivat näin nopeasti mieleen:) Laitanpa tämän tunnustuksen eteenpäin Hannalle

Tulppaaniuni -blogiin; http://tulppaaniuni.blogspot.com/

sekä Annalle mäkitupa -blogiin;

http://makitupa.blogspot.com/

Ja vieläpä lopuksi nolona tunnustan, että olen tosi typerä tämän koneen kanssa ja nytkin on numerot ja tekstit miten sattuu...

Tosi kaunis malli pienelle tytölle - tein ensimmäistä kertaa englanninkielisestä ohjeesta. Alkuun purin useammankin kerran ja olin jo vähällä luovuttaa. Mutta onneksi en antanut periksi - tästä tuli ihana:)

Ohje Raverlystä: http://www.ravelry.com/patterns/library/abagail-sweater

Lankana kaurapuuron värinen 7-veljestä.

Hoitovapaa

Niin, kohta on äitiysloma takana - voiko se olla totta, että näin pian... Hoitovapaalle aion jäädä, luultavasti kolmeen vuoteen saakka. Se ainakin on haaveena. Se tietää sitä, että on elettävä "suu säkkiä myöten" , mutta on sen arvoista:)

Ja juuri tänä aamuna poika kehui, että kyllä äidin tekemä leipä kaupan leivän voittaa. Pitääkin alkaa leipomaan vähän useammin, säästäähän siinäkin ja maku on kohdillaan (ainakin silloin kun onnistun).

Hebreaa

Saimme vanhemmiltani tuliaisiksi laintaulukoristeen - tosi kaunis! Tehty Jerusalemissa.

Hebreaa olen joskus osannut jopa vähän lukea ja kirjoittaa, mutta taito on valitettavasti unohtunut käytön puutteessa. Rakastan hebrean kielen sointia puhuttuna ja kirjoitettuna se on kaunista...

Junasukat

Näitä olen nyt tikunnut tuttavien syntyneille ja syntyville vauvoille. Ovat kuulemma sellaiset, että pysyvät hyvin potkivaisen vauvan jaloissa - omalla vauvalla en ole testannut.

Ohje täältä: http://www.taitoep.net/vauvan-sukan-ohje/

Sukkiin liittyy suloinen tarina, joka löytyy ohjeen perästä.

Novitan Nalle -langasta sekä Dropsin Alpakasta olen näitä tehnyt.

Huomenna mennään allergiatesteihin. Vauvan vointi on kyllä ollut jo paljon parempi, ihottumat ja pulauttelut helpottaneet. Pientä oireilua kuitenkin vielä on.

Päivät täyttyvät leikkimisestä, syömisestä, ulkoiluista, kaksista päikkäreistä, kaikkeen uuteen ja ihmeelliseen tutustumisesta ja ihan vain sylittelystä ja perheen kanssa oleilusta.

Pienin on oikein aamuvirkku illantorkku; menee illalla nukkumaan klo 18 ja heräilee yleensä viiden maissa aamuisin:)

Tilkkuja tulossa myös kankaista:)

Ajattelin tehdä lapsille tilkkupeitot, koska kivoja kankaita on kaapeissa - osa niin pieniä paloja, ettei mitään isompaa saisi tehtyä.

Ajattelin kirjoa osaan tilkuista jotain mikä liittyy kyseiseen lapseen, ja myöskin nimen, syntymäajan ym.

Ja sekaan voi ripotella kauniita nauhoja, nappeja ja pitsejä, joita varastosta löytyy. Sekä virkattuja kukkasia, joita olen näperrellyt valoisina päivinä.

Joitakin vanhoja kirjomuksia laitan myös joukkoon. Tuokin kukkakirjailu on äitini pikkutyttönä tekemä.

Laitan lisää kuvia, kun projekti edistyy - tästä tulee peitto pienimmälle:)

Tyttö toivoi lämmintä liiviä ratsastukseen takin alle.

Itse suunnittelin ja olen tosi tyytyväinen tulokseen!

Lanka suomalaista värjäämätöntä ja käsittelemätöntä lampaanvillaa.

Muuten virkattu, mutta vyötärölle neuloin resorin. Yhtenäisenä tehty alhaalta ylöspäin. Lopuksi virkkasin kiinteitä silmukoita kaula-aukon ja kädenteiden reunoihin.

On lämmin:)

Joka paikassa virkataan nyt isoäidinneliöitä ja olen niihin jo melkein kyllästynyt ajatuksen tasolla. Siltikin ne ovat kauniita ja oikeaa väriterapiaa pimeän talven jälkeen. Niinpä otin virkkuukoukun käteen ja kaivoin samanvahvuisia villalankoja pohjattomasta aarrearkustani. Ja kävin ostamassa muutaman piristysvärin lisäksi. Isommalle tytölle päiväpeitto haaveissa (onneksi on pinnasänkykaverikin jos kärsivällisyys ei riitä ison peiton tekemiseen).

Synttärilahjaksi anopille - omalla ohjeella, pirteillä väreillä.

Paha olla

niiden ihmisten vuoksi jotka kärsivät

Todellista hätää

Siellä kaukana

mutta kuitenkin saman kuun alla.

Kuinka minä voin

jatkaa tätä

ihan tavallista elämää

pyykinpesuineen

kauppalistoineen.

Nauraen ja itkien - pienen pieniä asioita

Vähäpätöisiä

sen rinnalla, mitä jotkut kokevat juuri nyt.

Olen onnellinen

-valmiiksi saaduista villasukista

-herkullisen värisistä lankakeristä

-rakkaimmista ihmisistä

-luomuruislimpusta

-tulppaaneista

Pienistä ja isoista asioista. Niistä se elämisen maku syntyy. Näistä ja monista muista.

Joka päivä voin löytää hyvät ja positiiviset asiat, ainakin yhden - ihan varmasti!

Pikkusisko. Veliveikalle ja Isosiskolle rakas.

Kirkuu ja hyräilee. Pusuttelee ja nipistää. Tutkii maailmaa suullaan, maistamalla ihan kaikkea. Menee takaperin ja pyörii ympäri. Tykkää loruista ja maiskuttaa suullaan.

Vähän vierastaa uusia ihmisiä, mutta tutustuu nopeasti. Ei enää niin paljon pulauttele, oikeastaan voi paljon paremmin. Hymyilee paljon ihan koko naamallaan.

Loma

Koko perhe hiihtolomalla. Meillä on ollut lasten serkut yökylässä. Lapset ovat olleet mummulassa yökylässä. On luisteltu, laskettu mäkeä. Pelattu, leikitty, huilattu ja herkuteltu.

On ollut kiva loma.

Minulla on heppatyttö.

Minä vähän pelkään noita suuria eläimiä. Olen joskus tipahtanut sellaisen selästä ja sen jälkeen en ole uskaltanut ratsastaa. Ja mieluummin katselenkin vähän kauempaa.

Mutta heppatyttö ei pelkää.

Hän on tipahtanut monen monta kertaa ja noussut saman tien takaisin selkään, voittanut pelkonsa.

Hän osaa käsitellä hevosta ja hän luottaa hevoseen - ja hevonen häneen.

Kauniita eläimiä ne ovat ja tuon käsintehdyn korun olin valmis heti ostamaan heppatytölle.

Ja ehkä joskus voitan minäkin pelkoni.

Joka kevät se tulee - into kylvää purkkeihin siemeniä. Vielä se ei ole tullut, mutta tiedän ettei siihen mene kauan. Onpahan jo pussillinen siemeniä odottamassa.

Minulla on kukkamummu (toinenkin kukkamummu on ollut, mutta hän ihailee nyt kukkia taivaan puutarhoissa). Kummallakin mummullani oli kukkakauppa ja vietin paljon aikaani lapsena kukkien keskellä. Siltikään en tunnista kukkia, enkä muista kuin joidenkin nimen ja aina olen yhtä ihmeissäni miten mitäkin kukkaa hoidetaan. Ja puutarhanhoitoa vaikeampaa asiaa ei olekaan.

Siltikin tykkään kukkasista ja kasveista yleensäkin. Niiden tuoksu tuo mieleen monta mukavaa muistoa.

Ja nyt minulla on mukava kukkatäti. Pitääpä poiketakin kohta hänen putiikkiinsa ostamaan tulppaaneja!

Miksiköhän tykkään mieluummin kuvata keskeneräisiä kuin valmiita töitä? Ehkä olen itsekin vähän keskeneräinen:) Ihanasta paljettilangasta tein Isosiskolle pipon, jota onkin kovasti pidetty. Otin siitä valmiinakin kuvan, mutta tuo tekovaiheen kuva on mielestäni paljon kauniimpi, niin laitoin sen. Niin paljon kuin luonnonmateriaaleista pidänkin, niin joskus ihastun tuollaisiin erikoisiin söpöstelylankoihin.

Ystävälle tein kämmekkäät tutulla ohjeella.

Kaikenlaista muutakin pientä on valmistunut - valoisat päivät antavat vauhtia neulomuksillekin.

Tänä vuonna melkein kaikki lasten kaverit saavat synttärilahjaksi jotain käsintehtyä. Useammat villasukat olen jo tehnyt ja sitten vähän karkkirahaa sukanvarteen:)

Kutsuja tuntuu ainakin näin keväällä tulevan tiuhaan tahtiin - puikot kilisevät.

Ikiomat

Äiti teki minulle ihanat villasukat, kun en omista ehjiä laisinkaan ja en koskaan viitsi tehdä itselleni. Näitä käytän vain yösukkina, että pohja ei menisi taas viikossa puhki, niinkuin yleensä. Viime yönä kyllä olin laiska, enkä jaksanut riisua sukkia kun lähdin lämmittämään vauvan maitoa. Aamulla huolissani tutkailin pohjia - onneksi vielä ehjät:)

Mainio maaliskuu

Ja mukava tavallinen torstai.

Puhdas kestovaippavuori.

Kuppi kuumaa kahvia punaisella maidolla.

Pianonsoittoa.

Kauppareissu ihan omassa rauhassa.

Sukkapuikkojen kilinä.