"Täällä olis kuule ihana tuoli, sellanen missä on niin mukava istua, ihan kuin pilven päällä olis ja onhan se kulunut ja ei niin hienokaan, mutta ei se haise eikä maksakaan kuin kolkytkuus euroa. Joo, eihän tää mihinkään meillä sovi, mutta olis kyllä niin ihana. Oikein sellanen sukankutomistuoli tiiäkkö. Niin, joo emmää taia sitä sitten ottaa, on niin isokin ja painava ja tuota romua on jo tarpeeks kotona muutenkin. Heippa..."
"Kuule, ostin sitten sen tuolin kuitenkin, enhän mä voinut sitä sinnekään jättää, olisin katunut loppuikäni ja mitä se haittaa vaikka onkin niin hassu kun siinä vois olla vaikka koko illan ja yön perään. Hakisikko sen sitten illalla peräkärryllä kun tuut töistä? Kiva."
Ja sitten kun löytää vielä ison pussillisen karheita ja kauniin värisiä villalankakeriä, joita voi istua tuohon lökötuoliin virkkaamaan. Voiko sitä enää parempaa toivoakaan♥
Tuskinpa.
Tuskinpa.
5 kommenttia:
Aivan ihana tuoli! Näyttää juuri sellaiselta, että siinä kudotaan vielä monta ihastuttavaa sukkaa <3
Ihania nuo edellisten postausten pipot:)
Liila: Siinä on kyllä ihana istua -ja jalkaosa nousee ylöskin kun vivusta vääntää:)
Miikku: Kiitos, ne on kyllä omastakin mielestä kivoja:)
Ihana tuoli <3
Anneli: Niin on -nyt oon oikein ajatellut että kauhea jos olisin sen jättänytkin ostamatta. Koko ajan siinä joku istuu, yks käy lukemassa peiton kanssa aku ankkaa, toinen virkkaa villatakkia, tyttönen kömpii paljain varrpain kiikuttelemaan ja isäntä ottaa nokoset♥ Ja minä tuskin siihen pääsen, kun aina on varattu. Meidän tuoli♥
Lähetä kommentti