Välillä täytyy levätä

...että taas jaksaa! Minulla on nyt muutama lepopäivä, mutta ajatukset eivät vain anna rauhaa ottaa rennosti. Elämässäni on nyt parasta aikaa niin isoja muutoksia, jotka vaativat paljon energiaa ja järjestelyjä. Jätin vakituisen työpaikkani sairaanhoitajana menneellä viikolla aloittaakseni perhepäivähoitajana. Olen joutunut miettimään asioita aika perusteellisesti kuluneiden kuukausien aikana ja punnitsemaan monia asioita. Miettimään, mikä MINULLE on tärkeää... Jo se kun lasten silmät on onnea täynnä siitä, että olen kotona aamulla, olen kotona kun he tulevat koulusta, saan laittaa nukkumaan - jo se antaa takaisin sen, minkä ehkä menetän antaessani paikkani vanhusten hoitajana pois. Pidin työstäni tosi paljon, ja koen sen mahdottoman tärkeäksi ja arvokkaaksi työksi, mutta pitkä työmatka ja 3-vuorotyön epäsäännöllisyys kypsyttivät tätä päätöstä. Tässä vaiheessa haluan antaa enemmän aikaa perheelleni. Ja antaa, toivottavasti, turvallisen ja rakastavan hoitopaikan niille jotka sitä tarvitsevat. Teen sitä työtä koko sydämestäni, niinkuin halusin tehdä myös sairaanhoitajana. Muutokset ovat kuitenkin aina rankkoja, ja monta kyyneltä on tässäkin viime aikoina tullut. Mutta jos sydän kokee jonkun asian oikeaksi, on parasta sitäkin kuunnella :)

Hyvästit kesälle

Syksy on ihanaa aikaa! Pidän syksyn väreistä - aivan kuin ne haluaisivat lohduttaa meitä loistollaan ja antaa voimia pimeää aikaa varten, kun kesä on takanapäin ja pitkä talvi edessä.

Lapset keräsivät eilen värikkäitä lehtiä pihalla ja ihmettelivät taas kerran, kuinka monta väriä luonnosta löytyykään. Lehtiä kannettiin sisällekin ja sitten tutkittiin tietokirjasta, minkä puun lehtiä kasassa oli. Taloamme ympäröi pääasiassa havupuut, mutta eilinen raju myrsky toi lehtiäkin iloksemme.

Alpakkalankaa

Olen neulonut elämäni aikana paljon - sukkia, lapasia, pipoja, puseroita, villatakkeja, hameita, huiveja ym. Suuri osa on lähtenyt lahjaksi ystäville ja sukulaisille ja vain osan edes muistan. Koska käsityöt (eikä pelkästään neulominen) ovat minulle rakkaita harrastuksia -oikeastaan elämäntapa- aion tallentaa niitä myös tähän blogiini. Välillä onnistun luomaan jotain ihanaa ja sellaista josta tulee minulle tärkeä ja jota käytän vielä nukkavierunakin. Välillä taas tuntuu, että pakerran tuntikausia huomatakseni vain että en onnistunut. Mutta silti käsillä tekemisessä ja lankojen ihanassa maailmassa on jotain niin suloista etten voisi kuvitella eläväni ilman lankakeriä (joka nurkassa) ja keskeneräisiä unelmia. Viimeisin aikaansaannokseni on ihanan pehmeästä kanervanvärisestä alpakkalangasta neulottu lyhythihainen pusero, joka taisi olla ensimmäinen poikittain neulomani.