torstai 30. elokuuta 2012



 
"Kuinka paljon hyvää sentään leikillisyys ja hyvä tuuli saavat aikaan tässä matoisessa maailmassa! Hyvä tuuli on yksi hyvyyden herttaisimpia ilmenemismuotoja. Maailma on täynnä suuria ja pieniä vastoinkäymisiä ja suruja, lähimmäisemme sydän on ahdistuksessa: koettakaamme hymyllämme luoda vähän valoa tähän varjoon. Siten voimme tasoittaa ja poistaa monta vaikeutta. Hyvä tuuli on voima. Se on meidän voittomme olosuhteista ja omasta sydämestämme. Se muuttaa maailman silmissämme. Sekin tarttuu, mutta se tarttuminen on vain terveydeksi. Usein sen palkintona on kaiku, jonka se synnyttää."
 
Tuo kirja (kirjoitettu vuonna 1898) on täynnä viisauksia. Ihmetellen ja oivaltaen olen sitä lukenut -ja luen sen varmasti vielä joskus uudelleen. Ja annan lainaksi muillekin. Aarre hyllyssäni♥
 
 
Sain eilen kauniin kukkakimpun, jonka ihanuutta en osannut kuvaksi ikuistaa. Olen ylpeä taitavasta serkustani, joka tekee kukkasista taideteoksia.
 
Syksy on niin haikea. Vanhenen aina silloin kokonaisen vuoden, pitkä talvi on edessä, lämpöiset mökki-illat vain muistoina. Ja jotenkin tämä syksy tuntuu erityisen haikealta, koska se on viimeinen sellainen kotiäitinä. Olen aina tykännyt syksystä, mutta nyt olo on vain haikeutta täynnä. Tuntuu kuin olisin vanhentunut vuoden sijasta kolme.
 
Näinä aikoina auttavat pienet, hyvät ajatukset. Kynttilänliekki pimenevässä illassa. Pikkuruinen käsi omassa kädessä. Sanat "io lakas aitia" (minä rakastan äitiä), halauksen kera. Lohduttavien sanojen lukeminen Raamatusta iltaisin, vilttiin kääriytyneenä. Kukkakimppu pöydällä.
 
Hyvää mieltäkin voi opetella. En ole luonteeltani kovinkaan optimistinen, mutta olen huomannut että asennetta voi muuttaa. Voin itse valita, millä mielellä asioihin suhtaudun -ja yleensä kaikki meneekin mukavammin kun ajattelee positiivisesti. Toinen toisensa perään lipuvat harmaatkin arkipäivät ovat ainutlaatuisia jollakin tavalla. Ja se harmaasta harmainkin päivä on tärkeä vain olemalla päivä päivien joukossa.
 
Ulkona näyttää olevan tulossa pilvinen torstai. Mutta minä sytytän kynttilän ja laitan pullataikinan nousemaan. Ja laulun soimaan.
 


2 kommenttia:

Irmastiina kirjoitti...

Mikä ihana aarre tuo kirja!

Henna kirjoitti...

Niin on!