Joskus vaatteiden korjaaminen tuntuu niin tylsältä ja sitä puuhaa siirtää päivästä toiseen. Ja miten vähän aikaa siihen loppujen lopuksi menee, kun korjaa vaikka yhden vaatteen viikossa -niinkuin noiden roikkuvien nappien kiinni ompeleminen kymmenen vuotta sitten esikoiselleni neulomaan villatakkiin. Ja sitten on hyvä mieli, kun vaate pääsee taas käyttöön ja korjattavien pino vähän pienenee.
Heppatyttö on innostunut ruuanlaitosta ja leipomisesta -eilen saimme herkutella toscakakulla, nam! Puuttuvat leipomisvärkit haki koulusta tullessaan lähikaupasta. Ja siivosi myös sotkut leivottuaan (se oli ehtoni kokkailulle). Ihana, kun sai vaan tulla valmiiseen, katettuun pöytään herkuttelemaan...
Toivottavasti into keittiöhommiin säilyy jatkossakin. Tänään lupasi tehdä iltaruuan!
Tästä piposta tuli tykätty. Ompelin se kirppikseltä ostetusta, oman tytön puhkipitämästä helletopista -vuoriksi valkoista trikoota ja rusetti koristeeksi.
Kivaa viikonloppua!
Ja tervetuloa uusille lukijoille♥
3 kommenttia:
Juu, taallakin korjattavien pino kasvaa. Tartteis varmaan tehda asialle jotain. Ja ihania nuo ruoanlaitosta ja leipomisesta innostuneet lapset. Meilla kanssa esikoinen kovasti haluaa olla mukana tekemassa kaikkea. IHan yksi ei viela onnistu mutta parin vuoden paasta kylla varmasti. :)
Meillä on myös menossa ruuanlaitto/leipomiskausi kahdella vanhimmalla lapsella! Ja samat ehdot on myös täällä käytössä ;)! Ihana kun innostuvat kokkailusta!
Ina: Niin, on se kumma että korjaukseen on niin tylsää tarttua -mutta kun sitten saa aikaiseksi niin on hyvä mieli ja ei se niin kamalaa ollutkaan! On kyllä ihana huomata, että jälkikasvu tykkää puuhata keittiössä♥
Hanna: On kiva juttu, kun saa apua keittiöhommissa!
Lähetä kommentti