Ja sitten on näitä aamuja että ulkona on harmaata, loskaista, kuraista, märkää.
Sisällä on sotkuista, tunkkaista, puuro palaa pohjaan ja sohvan alla möllöttää pölykoira.
Vauva tekee kolmatta hammasta ja on kiukkuinen.
Äiti melkein kompastuu silmäpusseihin.
Silloin -kunhan villahousunen nukahtaa ulos vaunuihin, toisen yrityksen jälkeen - minä otan ihanan kirjan, paksun viltin ja ison mukin kuumaa kahvia. Istun tyynyjen keskelle ja annan pölykoiran tuijottaa sohvan alta.
2 kommenttia:
Niin sitä pitää!!! Eipä ne koirat karkaa minnekään, meiltä ainakaan (valitettavasti). Eli sillon kun siltä tuntuu pitää ottaa löhöhetki tyynyjen keskellä ja vaan antaa kaiken muun olla! Kyllä sitä taas ehtii ja jaksaa sitten toisella kertaa!!
Näin on - äitikin tarvitsee joskus löhöilyä, vaikka hommia olisi aina helppo keksiä. Ja tosiaan, villakoirat jaksavat odottaa imuria, kasvavat vain isommiksi ja isommiksi:(
Lähetä kommentti