Eilen oltiin Ukkokullan kanssa mönkijäajelulla ihanassa säässä. Oli kiva ajella pieniä metsäteitä ja haistella loppukesän tuoksuja. Käytiin tervehtimässä joenvarren talonväkeä ja ihastelin kauniita yksityiskohtia pihalla. Ja herkuttelin suurilla vadelmilla:) Tässä kodissa asuu ahkeria ihmisiä, olivat laittaneet hellepäivinä seipäille valtavat määrät heinää. Ja mikä on kauniimpaa kuin heinät seipäällä? Niitä valkoisia "traktorin munia" on nykyään lähes joka pellolla... Ymmärrän toki (tai oikeastaan en esimerkiksi heinäteosta juuri mitään) että aika kulkee eteenpäin ja asiat kehittyvät. Ennen vaan oli kauniimpaa monikin asia. Muistan itsekin olleeni vanhempien kanssa heinäpellolla mummulassa joskus pikkutyttönä:) Ja äidilläni on tallella ihana vanha mustavalkoinen kuva tutusta heinäntekoväestä ladon edessä kahvilla, henkselihousuineen ja emännät esiliinoineen... Sitä kuvaa on kiva katsella ja huokaista. Ei ollut helppoa elämä tietenkään ja monet asiat ovat kehittyneet parempaan suuntaan, ehkäpä liiaksikin romantisoin entisaikaa. Mutta nuo heinät seipäällä toivat mieleeni tuulahduksen menneestä, kiva että niitä vielä näkee:)

Tyttövauvan essumekosta ja tilkkukassista tuli aika söpöt, toivottavasti niistä on iloa:)

Mielestäni kiva idea on laittaa kassiin samaa kangasta kuin vaatteessa on.

Minulla on sellainen ihana kirpputorilta halvalla ostettu puhkiluettu satukirja josta olen leikannut erilaisiin kortteihin jo vaikka kuinka paljon kuvia. Kuvat on niin kauniisti piirretty... Olen niin iloinen tästä kirjasta, josta taas löysin kauniin kuvan vauvan korttiin.

Kivoja juttuja; vastapoimitut mustikat, kaunis lahjaksi saatu orkidea ja kohta valmis "tikkarihuppari" pienimmälle.

Minulla on kerran aiemminkin ollut orkidea, mutta en saanut sitä kukkimaan toista kertaa ja kyllästyin katselemaan pelkkiä törröttäviä lehtiä. Nyt aion paneutua tämän hoitoon perusteellisesti, se on niin kaunis! Jospa se sitten ilahduttaisi minua ensi kesänäkin kukkimalla uudelleen. Kerran viikossa kukan annetaan imeä vettä oikein kunnolla laittamalla se ainakin kymmeneksi minuutiksi vesisankoon ruukun reunoja myöten. Päätin oikein ottaa tavaksi keskiviikkoisin "kylvettää" tätä kukkaa, ettei vain unohdu. Kauppalistassa on myöskin orkidearavinne, jos jostain sellaista löytäisin. Orkidean juurtenhan on saatava valoa ja siksi multa- ja suojaruukun on oltava läpinäkyviä. Ilmajuuria ei myöskään saa katkaista (vaikka ovatkin vähän hassun näköisiä). Mutta tuo kukka, se on niin kaunis...

Illan oma hetki - pyykinpesua, herkkuja, virkkausta ja mukillinen teetä. Minun on saatava olla edes kerran päivässä hetki yksikseen ja yleensä se hetki järjestyy illalla kun villahousu nukkuu ja muut touhuavat omiaan.

Niin muuten, olen nyt pessyt kuukauden ajan pyykin pesupähkinöillä (yläkuvassa) ja olen ollut melko tyytyväinen. Normaalilikainen pyykki puhdistuu, mutta jos on tahroja niin ne on käsiteltävä ennen koneeseen laittamista sappisaippualla.

Pesupähkinöitä halusin kokeilla siksi että

- en pidä hajustetuista pyykinpesuaineista, vaan haluan pyykin tuoksuvan ainoastaan puhtaalta

-pesupähkinöistä ei jää mitään allergisoivia jäämiä pyykkiin, ovat luonnontuote

-pyykinpesu tulee edullisemmaksi

-käytetyt pesupähkinät voi heittää kompostiin

-luontoystävällisiä

-ja minä nyt vaan oon tällainen hupsu, joka haluaa kokeilla joitakin vaihtoehtoja tässä kemikaalimaailmassa:)

-ja ne on vielä lisäksi kauniita lasipurkissa!

Pähkinöitä on ihan helppo käyttää; muutama pähkinä puolitetaan tai murskataan ja laitetaan pieneen pussiin pyykin joukkoon.

Samoja kuoria voi käyttää useamman kerran, kunnes niistä ei enää liukene puhdistavaa sapoiinia.

Tosin valkoinen pyykki voi ajan mittaan harmaantua, jonka vuoksi käytän valkoiselle pyykille "valkaisuaineena" ruokasoodaa pesuainelokerossa.

Ajattele nyt, tällaisia pesuaineitakin Jumala on luonut meille, miksi käyttää voimakkaita luonnolle (ja ihmiselle) haitallisia aineita?

Tätä ihanaa kirjaa voin suositella:) Kauniita kuvia, herkullisia reseptejä ja kivasti kirjoitettua asiaa.

Ihanat juhlat oli, niin rauhalliset ja mukavat. Sankari jaksoi hienosti ihmetellä uusia kasvoja ja paketteja, vaikka on kuumeilua ollut raukalla eilisestä lähtien. Äidin ja isin sylissä oli hyvä tutkiskella vieraita ja uusia kivoja kirjoja. Yhdessä herkuteltiin, laulettiin ja rukouksin siunattiin pienen tytön matkaa tästä eteenkinpäin:)

Kiitos jokaiselle rakkaalle vieraalle käynnistä, hetki kanssanne oli ihana ja lämpöinen.

Ensimmäiset vadelmat kypsiä:)



Nurmikolla puun katveessa viltti. Viltillä rättineulomus, putti, eväskeksejä, kirja, muurahaisia ja paljaita varpaita.

Keittiön pöydällä kaunis kukkakimppu maljakossa ja lämpöisiä Hannatädinkakkuja kupissa. On mukava kun oma äiti pyörähtää ja tuo tullessaan oman pihan kukkia.

Lankalaatikon kaikki puuvilla-, pellava- ja hamppulangat muuttuvat pikkuhiljaa tiskiräteiksi:)

Löysin ihanan katkenneen ja kuivuneen puunoksan kauan sitten ja laitoin talteen - nyt olen parina iltana näpertänyt lintuja sen alle lentelemään:) Pienistäkin lempikankaiden palasista saa lintuja, ja niitähän voi tehdä monen kokoisia. Siivet syntyivät virkatuista pyörylöistä ja silmät napeista. Kiinnitin oksan ja linnut siimalla jota ei näe ollenkaan, aivan kuin lentelisivät ilmassa kun kulkee ohitse ja ilmavirta niitä heiluttaa...

Minulla on muuten ompelupöydällä tuollainen lasipurkki, jonne laitan kaikki langanpätkät, pikkuiset kankaanpalaset ym. Niillä sitten täyttelen esimerkiksi tällaisia pieniä otuksia - menevät "hyötykäyttöön" nekin:)

 

Viikon päästä meillä juhlitaan 1-vuotiaan kunniaksi vähän isommalla porukalla, tosi kivaa:) Kaksi kaunista mekkoa roikkuu esillä ja kinastelee, kumpi pääsee pikkuprinsessan ylle juhlapäivänä - tuo vaaleanpunainen oli isosiskolla hänen samaisena juhlapäivänään, 10 vuotta sitten (nyt silmät kostuivat, ei siitä voi olla niin kauan). Se tuo mieleen niin kauniita muistoja ja on kulkenut meidän perheen muutoissa ja elämässä niin pitkän matkan, että se taitaa olla viikon päästä päälläkin. Nuo söpöt "timanttikengät" pikkuneiti sai tädiltä lahjaksi. Ovat hyllyllä koristeena siihen asti kun tulevat käyttöön. 



Lasten "kesätyö" on ollut tämä puuvajan täyttäminen. On taas monta takallista puita syksyn viimoja vartomassa.

Ompelupöydällä tulossa pieni essumekko ja tilkkukassi tyttövauvalle.

Tänään herkuteltiin mummulassa muurinpohjaletuilla:)

Ihana iso potkulauta valmistunut autotallissa isän ja pojan taitavissa käsissä (ajattelin joskus itsekin potkaista tällä lähikauppaan).

Villakissalle kuuluu hyvää, sitä retuutetaan paljon mukana päivän mittaan ja se on saanut paljon märkiä haleja ja rutistuksia. Ehjä on vielä, vain yksi viiksikarva vähän vinksallaan:)

Yömaidosta jo päästy eroon, oikeastaan ihan omalla painollaan, ilman itkuja. Ihana rakas villahousu, älä kasva noin äkkiä isoksi...

Auringonkukka innostui kukkimaan uudelleen ja kolme kukkaa aukeamassa. Ihana!