Eilen oltiin Ukkokullan kanssa mönkijäajelulla ihanassa säässä. Oli kiva ajella pieniä metsäteitä ja haistella loppukesän tuoksuja. Käytiin tervehtimässä joenvarren talonväkeä ja ihastelin kauniita yksityiskohtia pihalla. Ja herkuttelin suurilla vadelmilla:) Tässä kodissa asuu ahkeria ihmisiä, olivat laittaneet hellepäivinä seipäille valtavat määrät heinää. Ja mikä on kauniimpaa kuin heinät seipäällä? Niitä valkoisia "traktorin munia" on nykyään lähes joka pellolla... Ymmärrän toki (tai oikeastaan en esimerkiksi heinäteosta juuri mitään) että aika kulkee eteenpäin ja asiat kehittyvät. Ennen vaan oli kauniimpaa monikin asia. Muistan itsekin olleeni vanhempien kanssa heinäpellolla mummulassa joskus pikkutyttönä:) Ja äidilläni on tallella ihana vanha mustavalkoinen kuva tutusta heinäntekoväestä ladon edessä kahvilla, henkselihousuineen ja emännät esiliinoineen... Sitä kuvaa on kiva katsella ja huokaista. Ei ollut helppoa elämä tietenkään ja monet asiat ovat kehittyneet parempaan suuntaan, ehkäpä liiaksikin romantisoin entisaikaa. Mutta nuo heinät seipäällä toivat mieleeni tuulahduksen menneestä, kiva että niitä vielä näkee:)