Täällä ollaan ja möllötellään, laiskuutta ilmassa ja tekisi mieli vain vetää aamulla peitot korviin kun ulkona sataa ja pitäisi luvattoman aikaisin jaksaa leikkiä palloilla, lukea kirjaa, rakentaa tornia ja keittää aamupuuroa. Miksei minun vauvani ole koskaan nukkuneet aamuisin myöhään? No, onneksi ei tarvitse enää viideltä herätä, kuudelta aikaisintaan:) Ja yötkin menevät joskus melko hyvin, muutamilla tutinetsintäheräämisillä (tutteja sängyn vieressä monta rivissä, kun katoavat aina yöllä jonnekin peiton alle).
Piirtäminen on kiva juttu tällä hetkellä ja ensimmäinen taideteos koristaa jääkaapin ovea.
Mutta kivaa ei ole se kun äiti joutuu kieltämään niin monia asioita päivän mittaan; kynien syöminen, kukkamultien kaivaminen, hellan nappuloiden vääntäminen ja pureminen - mikä kiukutus seuraakaan kun ei voi tehdä kaikkea mitä haluaisi!
Virkkuukoukulla roikkunut viime päivinä usein jättisuuri isoäidinneliö, joka kuitenkin suurenee vähän liian hitaasti erään läheisen merkkipäivän lähestyessä. Ajattelin tehdä siitä torkkupeiton:) Minulla on tuollaisia liukuvärjättyjä ohuita 100% villalankoja ja lämmittävät tuollaisena ohuena ja harvana peittonakin ihanasti. Ja laiskuuttahan sekin on, että teen mieluummin yhden ison isoäidinneliön kuin paljon pieniä - ei ole sitä mahdotonta lankojen päättelyä.
2 kommenttia:
Tästä tuli hyvälle mielle. Meillä on niin samanlaista. Ei tosin herätä aikaisin, mutta yönaikana kuitenkin monta kertaa. Päivänmittaan piirretään ja taistellaan. Ja mulla on muutama sata isoäidin neliötä odottamassa yhdistämistä. Tuollainen jättimäinen pitäisikin virkata.
Kiva, että tuli hyvä mieli:)
joo, kannattaa kokeilla tuota isoa ruutua, on oikeaa hermolepoa kun ei tarvi ajatella, pylvästä vaan pylvään perään loppumattomasti (aluksi suureni nopeasti ja nyt tuntuu, että pylväät hukkuvat vain jonnekin eikä peitto suurene ollenkaan)...
Lähetä kommentti