torstai 14. kesäkuuta 2012





Olo on ollut tänään niin nuutunut. En tiedä syytä. On vain näitä päiviä, jolloin ei mikään huvita. Tekee vaan ne arkiset jutut sen kummemmin miettimättä. Repii tuhat horsmaa pihasta ja suuttuu miljoonille hyttysille jotka tekevät siitäkin hommasta entistä rasittavampaa. Lyö varpaansa tuolinreunaan. Murehtii asioita, joita on vielä turha murehtia.

Ja mieli vähän piristyy kauniista väreistä.
Kädet menee ristiin ja huokaus nousee Isän luo.

Luottamusta opetellaan. Pienissä ja isoissa asioissa. Melankolinen luonne ei aina ole kiva juttu.

Silmukka silmukalta, päivä päivältä.
Varmasti tästä elämän tilkkutäkistäkin tulee kaunis, sitten kun sitä joskus kauempaa katselee. Ja ne harmaatkin tilkut sopivat siihen kokonaisuuteen -niiden rinnalla kirkkaat värit loistavat kauniimmin♥



3 kommenttia:

Liila kirjoitti...

Kauniita ajatuksia ♥

Maija kirjoitti...

Hyvä postaus, osaat niin hyvin pukea asiooita sanoiksi.
Hieno peitto tulee varmasti :)

Henna kirjoitti...

Maija: Kiitos vain, joskus osaan, mutta useimmin olen vain hiljaa ja jätän möykyn sisälleni -kirjoittaminen on ollut aina helpompaa (tästä muistona iso pino päiväkirjoja)♥