Tänään sai eräs 60-vuotisjuhliaan viettävä lahjaksi nämä iiiisot (koko noin 45) palmikkosukat, jotka eilen illalla myöhään viimeistelin. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä useammin huomaan jättäväni asioita viimetippaan. Siitä piirteestä en ole mielissäni, mutta vaikea tapaansa on muuttaa. Jotenkin se tekeminen sujuu jouhevammin, kun "deadline" lähellä:) Nämä sukat tein siitä ihanasta Novitan sukkalehdestä, josta on vielä tarkoitus toteuttaa monet sukat. Näitä palmikkosukkiakin tulee varmasti vielä lisää, kaunis malli. Tiimalasikantapään tekeminen vain tuntui äkkiseltään vähän hankalalta, mutta kivalta vaihteeksi.

Syttyruusut ovat niin mainioita käytössä, että päätin tehdä niitä taas pitkästä aikaa. Ja kivaa puuhaahan se onkin, vaikka jotenkin sain taas sotkettua metrin säteellä keittiön hellanympäristön steariiniin.

Mukavaa viikonloppua♥

Tähän päivään mahtuu paljon ihania pikkujuttuja ja monta kivaa tuntia ihan omassa rauhassa kirppiksiä kierrellen, kiitos siitä mummulle & papalle. Löysin parilla eurolla IHANAN, vanhan (ainakin näyttää siltä), puisen, ison helmitaulun♥ Se saa jäädä koristeeksi kotiimme loppuiäkseen, mutta nyt sillä "lasketaan" kovasti ja puisia helmiä siirrellään pienillä sormilla.

Sitten sain aikaiseksi päätellä Pojan villasukat, joissa on tosi pitkät varret. Niille tulee kohta käyttöä, kun kaivetaan luistimet ja sukset ullakolta käyttöön. Joku ihmeellinen sukkabuumi menossa minulla, huvittaa neuloa vain sukkia, kaiken kokoisia, värisiä, pitsisiä ja näitä perussukkia. Mutta niitä, missä on monta eriväristä lankaa yhtäaikaa mukana -kiitos ei. Aloitin nimittäin heppatytölle polvisukkia, joihin hän halusi viittä eriväristä raitaa ja kymmenen sentin jälkeen kaikki langat olivat solmussa keskenään.

Nyt Pikkuihminen päiväunilla, kaaliporkkanasipulikeitto porisemassa ja minä menen hetkeksi kutomaan piirakkasukkia lahjaksi vanhalle, tärkeälle ihmiselle.

Mukavaa torstaita!

toivoopi Henna



 Niin ihana ilma ollut tänään -aurinko loisti lumen pinnalla ja pieni pakkanen tuntui kivalta. Harmittelin, kun unohdin taas kameran kotiin. Olisi tullut niin kauniita kuvia kirkkaassa säässä.

Arki alkoi ihan leppoisasti. Kiva saada vähän "rytmiä" päiviin lasten koulun ja harrastusten myötä.

Tosin, kotimme täyttää kauhea palaneen käry tällä hetkellä. En saanut sitä pois tuuletuksesta huolimatta ja harmittaa, koska siivosin aamulla ja nautin hetken niin raikkaasta tuoksusta.

Sitten istahdin tähän koneelle huilaamaan, jättäen perunakattilan hellalle porisemaan. Ja hups -aikahan vierähtää joskus liiankin nopeasti ja kun menin keittiöön, oli vesi kiehunut loppuun ja perunat & porkkanat palaneet pohjaan kiinni. Ja hyh mikä haju, ei mitään tietoa raikkaasta kodista.

Mutta sellaista sattuu.

Olo on jo himppusen verran keväinen -johtuu varmasti tämän päivän valoisuudesta ja siitä, kun joulu riisutaan pikkuhiljaa pois. Päivä pitenee ja ajatus kulkee kesää kohti. Tekee mieli ripotella ympärilleen vaaleita värejä. Tumma tuntuu tunkkaiselta.

Ihana talven pimeys, ihana kevään lupaus. On meillä vastakohtien maa -ollaan rikkaita♥

Hei, oletko kuullut Caring hands -koruista? Tykkään niistä kovasti monestakin syystä. Ne ovat kauniita ja persoonallisia, jokainen koru uniikki. Ja ne ovat osa tärkeää työtä, josta voit lukea ylläolevasta linkistä. Jostain syystä keväällä tekee mieli käyttää korujakin enemmän (kun alan kuoriutumaan villapaitakerroksien alta ja heräämään talvihorroksesta).

Pirteää pakkaspäivää Sinulle!

Henna