maanantai 9. tammikuuta 2012





 Niin ihana ilma ollut tänään -aurinko loisti lumen pinnalla ja pieni pakkanen tuntui kivalta. Harmittelin, kun unohdin taas kameran kotiin. Olisi tullut niin kauniita kuvia kirkkaassa säässä.

Arki alkoi ihan leppoisasti. Kiva saada vähän "rytmiä" päiviin lasten koulun ja harrastusten myötä.
Tosin, kotimme täyttää kauhea palaneen käry tällä hetkellä. En saanut sitä pois tuuletuksesta huolimatta ja harmittaa, koska siivosin aamulla ja nautin hetken niin raikkaasta tuoksusta.
Sitten istahdin tähän koneelle huilaamaan, jättäen perunakattilan hellalle porisemaan. Ja hups -aikahan vierähtää joskus liiankin nopeasti ja kun menin keittiöön, oli vesi kiehunut loppuun ja perunat & porkkanat palaneet pohjaan kiinni. Ja hyh mikä haju, ei mitään tietoa raikkaasta kodista.
Mutta sellaista sattuu.

Olo on jo himppusen verran keväinen -johtuu varmasti tämän päivän valoisuudesta ja siitä, kun joulu riisutaan pikkuhiljaa pois. Päivä pitenee ja ajatus kulkee kesää kohti. Tekee mieli ripotella ympärilleen vaaleita värejä. Tumma tuntuu tunkkaiselta.
Ihana talven pimeys, ihana kevään lupaus. On meillä vastakohtien maa -ollaan rikkaita♥

Hei, oletko kuullut Caring hands -koruista? Tykkään niistä kovasti monestakin syystä. Ne ovat kauniita ja persoonallisia, jokainen koru uniikki. Ja ne ovat osa tärkeää työtä, josta voit lukea ylläolevasta linkistä. Jostain syystä keväällä tekee mieli käyttää korujakin enemmän (kun alan kuoriutumaan villapaitakerroksien alta ja heräämään talvihorroksesta).

Pirteää pakkaspäivää Sinulle!

Henna





2 kommenttia:

Mervi Heikkilä kirjoitti...

Minullekin on monesti sattunut perunakattilaunohdus, milloin mistäkin syystä. Me haaveilijat. :-) Ihanan kauniita värejä kuvissasi. Teen seuraavaan äänikirjaan (kanteen, levyihin) kuvia juuri ja jostain syystä tulee hempeän punaista.

Henna kirjoitti...

Niin, haaveilu vaatii joskus veronsa... Voi, varmasti ihana äänikirja tulossa♥